| Summary: | Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia Parkour-lajia harrastavien taitojen oppimista harrastuksen eri vaiheissa. Tutkimuksen tiedonantajiksi valikoitui kuusi miestä ja kaksi naista. Kaikki tiedonantajat olivat täysi-ikäisiä. Analysoitu aineisto koostui tiedonantajien näkemyksistä harjoittelun merkityksestä taitojen ja ominaisuuksien kehittymiseen. Aineistonkeruumenetelmänä käytin avointa haastattelua. Analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin pohjalta teemoittelin tiedonantajien vastaukset tutkimusongelmiini vastaaviksi ala- sekä pääluokiksi.
Tutkimuksen tuloksiksi saatiin suuntaa antava malli siitä, kuinka Parkourin kaltaisessa vaihtoehtoliikunnan lajissa taitojen oppiminen muodostuu harrastajan päästessä yhä syvemmälle lajin ytimeen. Kaikkien tiedonantajien harrastuspolku kulki alkuvaiheen epävarmuudesta ja uuden viehätyksestä kohti loppuvaiheen luovaa ongelmanratkaisua ja liikkumisen yksityiskohtien huomioivaa harrastamista. Harrastamisen motivoivimmaksi tekijäksi koettiin lajin tiivis yhteisö. Tämä oli kaikissa harjoitteluvaiheissa keskiössä, riippumatta harrastiko lajia ohjatuilla tunneilla vai omatoimisesti.
Tuloksien pohjalta voidaan tehdä päätelmiä luovan liikunnan hyödyistä kehontuntemuksen ja omien taitojen tiedostamisen suhteen. Tutkimus vahvistaa yleistä käsitystä harrastukseen sitouttavista tekijöistä, kuten turvallisesta sosiaalisesta ilmapiiristä.
|
|---|