| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu Jyväskylän yliopiston kielipolitiikkaa ja siihen liittyviä diskursseja ja asetettu kielipolitiikka kielipoliittiseen viitekehykseen. Jyväskylän yliopiston kielipolitiikka on linjaava hallinnollinen asiakirja, jossa määritetään muun muassa yliopiston opetus- ja tutkintokielet, kielitaitotasovaatimukset ja asetetaan tavoitteita yliopiston kansainvälistymiselle. Korkeakoulujen kielipolitiikan tutkimus on Suomessa jäänyt vielä vähäiseksi, ja tämän tutkimuksen on tarkoitus paikata tätä aukkoa kielipolitiikan tutkimuksessa. Tämä tutkimus antaa kielipolitiikan tutkijoille ja korkeakouluille mahdollisuuden tarkastella Jyväskylän yliopiston kielipolitiikkaa lähietäisyydeltä, mistä voi olla apua kielipolitiikan muodostamisessa muissa korkeakouluissa. Jyväskylän yliopiston kielipolitiikka on tyypillistä ylhäältä alas -kielipolitiikkaa, jossa auktoriteetti määrittelee kieleen liittyvät käytänteet ja säädökset juurikaan kuulematta kieliyhteisöä.
Tutkimuksen aineistona ovat Jyväskylän yliopiston kielipolitiikka, Jyväskylän yliopiston kielipolitiikan toimenpideohjelma ja kielipoliittiselta toimikunnalta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin kerätty materiaali. Lähestyn aineistoa kriittisen diskurssintutkimuksen käytänteiden mukaisesti peilaten analyysini tapaa erityisesti Norman Fairclough’n analyysiviitekehykseen. Kielipolitiikan diskursseja tarkastellaan M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian mukaisten kielen metafunktioiden ja erityisesti eksperientiaalisen metafunktion prosessityyppien kautta.
Tämä tutkimus antaa kuvan siitä, millaista kielipolitiikkaa Jyväskylän yliopistossa tehdään, millaisia diskursseja siihen liittyy ja millaiset toimijat ottavat ja saavat rooleja kielipolitiikassa. Kielipolitiikassa on löydettävissä neljä vahvaa diskurssia, jotka ovat kansainvälisyysdiskurssi, kielen välineellisyyden diskurssi, sosiaalisen integraation diskurssi ja kielitaitodiskurssi.
Tuloksista selviää, että englannin kieltä pidetään kielipolitiikassa kansainvälistymisen välineenä ja osoituksena, ja että yliopiston kansainvälistä profiilia pyritään nostamaan vahvistamalla englannin kielen asemaa. Kieli on Jyväskylän yliopiston kielipolitiikassa usein implisiittinen ja välineellinen asia, jonka merkitystä korostetaan melko vähän. Tutkimus osoittaa, että kaikki diskurssit eivät tue kielipolitiikan päätavoitetta, kansainvälistymistä. Tuloksista myös selviää, että yliopistoyhteisön kieltä koskevat vaatimukset ovat eritasoisia henkilöstöryhmästä riippuen.
Tämä tutkielma on osa Jyväskylän yliopistossa toteutettua Suomi työkielenä -tutkimushanketta, jota Emil Aaltosen säätiö rahoitti vuosina 2011-2013.
|
|---|