| Summary: | Tutkielma kohdistuu entisten Jehovan todistajien tarinoihin eroprosessista ja prosessissa
ilmenevään toimijuuteen. Tutkimus on aineistolähtöinen ja rakentuu kuuden entisen
Jehovan todistajan kertomuksiin eroprosessista ja avunsaannista. Tutkimuksen
tarkoituksena on tuoda lisäkeskustelua siihen, miten jehovantodistajuudesta eroavia
voitaisiin auttaa paremmin. Empiirisen aineiston hankinnassa on käytetty haastattelua.
Aineiston analyysissä on nojauduttu sekä kvalitatiiviseen aineistolähtöiseen analyysiin,
narratiiviseen analyysiin, aiempaan tutkimukseen että teoriaan.
Tutkielman tutkimusote on narratiivinen ja tutkimuksen käsitys tarinoista perustuu
aiempaan tutkimukseen sekä teoreettiseen viitekehykseen koskien uskontoelämää ja
ryhmän toimijuutta. Tutkimus kiinnittyy teoriaan ja aiempaan tutkimukseen siitä, miten
ihminen toimii ryhmässä ja mitkä ilmiöt aiheuttavat sen, että ihminen eroaa yhteisöstä sekä
millaisia haasteita sosiaalityössä voidaan kohdata, jos taustalla vaikuttaa uskonnollinen
yhteisö.
Analyysitulokset osoittavat, että haastateltavat ovat kokeneet eritasoisesti fyysistä ja
henkistä väkivaltaa ja heillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Haastateltavat kokivat, että
heitä ei ymmärretty sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä. Tuolloinkin ulkopuolinen
auttajataho, lukuun ottamatta psykiatrista hoitoa, on ollut tulosten valossa avuton, koska
sillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa siitä, mitä jehovantodistajuus on. Suhtautuminen Jehovan
todistajista eronneisiin on sosiaalityön auttamisjärjestelmässä– puutteellista, sillä
henkilökunnalla ei ole tietoutta Jehovan todistajien järjestön sisällä vaikuttavista
mekanismeista, arvoista ja säännöistä. Parhaiten apua oli saatu hakeutumalla itse
vertaistukiryhmiin ja psykiatriseen hoitoon. Haastateltavat toivoivat, että sosiaalityön
ammattihenkilöitä koulutettaisiin enemmän Jehovan todistajien toimijuuksien ja
mekanismien ymmärtämiseen. Lisäksi analyysin keskeiset tulokset osoittavat, että
karttamista esiintyy Jehovan todistajista eronneiden ihmisten ja heidän perheidensä välillä.
Tutkimuksen lopussa pohditaan tulosten merkitystä sosiaalityölle ja miten se toteutuu
uskonnollisessa yhteisössä.
Avainsanat:
|
|---|