| Yhteenveto: | Tutkielmani tarkastelee monia elämän haasteita sekä muutoksia kokeneen alle 30-vuotiaan Eveliinan elämäkertaa. Tarkoituksena on selvittää millaisia narratiivisia identiteettejä Eveliina tarinoissaan tuottaa, muuttuvatko ne elämäkerran aikana sekä millaisia merkityksiä narratiiviset identiteetit saavat elämäkerrassa. Tutkielmassa on käytetty Eveliinan muistitietoa liittyen menneisyyteen, joten tarkoituksena on kiinnittää huomio Eveliinan kokemuksiin sekä merkityksellisiin elämäntapahtumiin.
Tutkielma oli lähtökohdaltaan aineistolähtöinen, mutta tutkielman teon edetessä se muuntui aineiston ehdoilla teoriasidonnaiseksi. Teoreettisena lähtökohtana tutkielmassa on identiteetti ja ennen kaikkea haastateltavan itselleen tuottamat narratiiviset identiteetit. Tutkielmani todellisuus rakentuu sosiaalisen konstruktionismin sekä hermeneuttisfenomenologisen tietämyksen mukaisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tutkijan pyrkiessä ymmärtämään ja tulkitsemaan tutkittavan kokemuksia ja hänen niille antamiaan merkityksiä. Tutkielman aineiston keräsin narratiivisen elämäkertahaastattelun avulla.
Eveliina kertoi elämäkerrassaan kolme erillistä tarinaa, jotka muodostavat yhtenäisen ja kronologisen elämäkerran. Tarinat olivat tarinamalliltaan erilaisia. Kaksi ensimmäistä tarinaa etenivät negatiiviseen lopputulemaan ja viimeinen päättyi ylä- ja alamäkien kautta positiiviseen loppuun. Olen nimennyt tarinat rauhanturvaajatarinaksi, suorittajatarinaksi sekä selviytyjätarinaksi. Eveliina tuotti elämäkerrassaan erilaisia narratiivisia identiteettejä, joista pääidentiteeteiksi nousivat rauhanturvaajan, suorittajan sekä selviytyjän identiteetit. Tarinoissa esiintyi myös muita narratiivisia identiteettejä kuten huolehtijan, erotuomarin, työttömän ja lapsettoman narratiiviset identiteetit. Eveliinan elämäkerrassa tuli vahvasti esiin vanhemman alkoholismin vaikutus lapseen.
|
|---|