| Summary: | Tutkielmassa perehdytään pankki- ja rahoitusalalla johtaja- ja esimiesasemassa työskentelevien äitien puheessa ilmeneviin tapoihin käsitellä syyllisyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää empiirisen tutkimuksen keinoin millaisia diskursseja äitijohtajat rakentavat puhuessaan syyllisyydestä johtamistyön ja äitiyden suhteessa. Näihin syyllisyyden diskursseihin tutustumalla on mahdollista lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteiskunnan ja sosiaalisen ympäristön toimintamallit ja -odotukset yhtäältä muokkaavat johtajina toimivien äitien tapaa rakentaa syyllisyyttä ja toisaalta, miten äitijohtajien diskurssit pyrkivät rakentamaan ympäröivää todellisuutta.
Tämä Pro Gradu -tutkielma on laadullinen ja siinä on käytetty taustafilosofiana sosiaalista konstruktionismia. Analysointimenetelmänä tutkimuksessa on hyödynnetty diskurssianalyysia, joka menetelmänä perehtyy kielenkäyttöön ja kielenkäytöstä rakentuviin todellisuuksiin, ihmisten käytöstä ja ajattelua ohjaaviin tulkintoihin.
Aineisto tässä tutkimuksessa on tuotettu puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Haastateltaviksi valittiin kymmenen Etelä-Savon alueella pankki- ja rahoitusalalla työskentelevää naisjohtajaa, jotka kaikki ovat äitejä.
Tutkimuksen tuloksena tulkittiin kuusi diskurssia, jotka nimettiin seuraavasti: ristiriita, huono äiti, lapsi, tukiverkosto, hyvittely ja puolustelu. Tulokset osoittavat, että syyllisyyttä ilmennetään haastateltavien puheessa monien eri tekijöiden kautta. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi työtoverit tai oma työnantaja, työstä poissaolo perhesyiden vuoksi, lapsi ja perhe, puoliso ja varsinkin isovanhemmat ja ylipäätään kyvyttömyys täyttää ulkoapäin annettu äidinmuotti. Tutkimus osoittaa, että syyllisyyden rakentumisen perusteet saavat voimansa vahvasti äitijohtajien omasta kulttuurista ja sosiaalisesta ympäristöstä.
|
|---|