| Summary: | Romanttisen viihdekirjallisuuden kirjoittaminen on vaiettu ja hieman häpeiltykin ala. Toisin kuin muuhun genrekirjallisuuteen, romanttisen viihteen kirjoittamiseen liittyy vahvasti matalakirjallisen ”hömpän” leima. Myös romanttisen viihteen lukijoita pidetään hieman yksinkertaisina, ja kriitikot suhtautuvat sarjaromantiikkaan jopa vihamielisesti tuomiten sen naisia alistavaksi ja vahingolliseksi massojen kulutustuotteeksi.Romanttista viihdettä kuitenkin luetaan ja kirjoitetaan paljon. Lajin suosio pysyy huolimatta kaikesta sitä kohdanneesta kritiikistä. Vaikka monia kotimaisia lukemistolehtiä on kadonnut kustannuskentältä, Kolmiokirja Oy:n julkaisemat pienoisromaanisarjat Timantti ja Lääkäri sinnittelevät edelleen. Tässä tutkimuksessa käsittelen viihderomanssien kirjoittamisen erityispiirteitä erityisesti kotimaisten lukemistolehtien kontekstissa, sivuten kuitenkin myös kansainvälisiä Harlequin-romansseja. Pohdin lajityypin vaatimuksia kirjoittajalle,
viihdekaavaa sekä uhkana että mahdollisuutena ja erittelen viihderomansseihin kohdistettua kritiikkiä. Lopussa pyrin myös tarjoamaan vaihtoehtoja romanttisen viihdekirjallisuuden ja erityisesti kotimaisten lukemistojen tulevalle kehittämiselle. Peilaan näkemyksiäni erityisesti kansainväliseen romanttisen fiktion tutkimukseen, sillä valitettavasti Suomessa ei aiemmin ole romanttista viihdekirjallisuutta tutkittu. Olkoon tämä työni avaus myös kotimaiselle tutkimukselle tälle aliarvostetulle ja väärinymmärretylle lajikentälle.
|
|---|