| Yhteenveto: | Maisterintutkielmani lähtökohtana on selvittää, millainen on musiikkialan opettajien koulutus Giddensin (1984a; 1984b) rakenteistumisen teorian heijastumana, niin yhteiskunnallisena kuin koulutuspoliittisena ilmiönä.
Hypoteesini on, että koulutuspoliittisista ja opintososiaalisista syistä rinnakkaisiin, peräkkäisiin ja samanaikaisiin (saman asteen) tutkintoihin johtaviin koulutuksiin on ollut mahdollista osallistua. Tämä on tuottanut monikelpoisia, musiikkialan moniosaajia; moninkertaisia mestareita.
Tutkimusotteeni on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusmenetelmäni on teoriaohjautunut sisällönanalyysi. Tutkimusaineistoni koostuu laajasta, normipainotteisesta sekundääriaineistosta.
Anthony Giddensin rakenteistumisen teoria (Giddens 1984a; 1984b) toimii kehikkona ja peilinä sille, kuinka rakenteet, järjestelmä ja niissä toimivien ihmisen käyttäytyminen ovat ohjanneet kouluttautumaan monikertaisiksi mestareiksi. Rakenteistumisessa on kyse rakenteiden ja järjestelmien vuorovaikutussuhteista ja niiden paikantamista uusintamisen kohteista.
Musiikkia opettavien koulutuspolku rakenteistuu opettajuuden ja aineenopettajuuden kerrostuneista käsityksistä, aineenopettajuuden ja musiikkipedagogien eriytyneistä koulutuspoluista, musiikin merkityksen nostamisesta inhimillisen kasvun ja oppimisen edistäjänä, työn sirpaloitumisesta, tuntikehyksestä, koulutuksen talouskriisistä ja kelpoisuusehtojen monipolvisuudesta johtuen sekä kasvatus- ja musiikkikasvatusyhteisön keskinäisen lobbaushegemonian puutteesta. Näistä paikannetuista vuorovaikutuksen kohdista löytyvät musiikkia opettavien sujuvamman koulutuspolun kehittämisen mahdollisuudet.
|
|---|