| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää peruskoulun oppilaiden käsityksiä ja kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä. Tutkimuksessa tutkitaan, onko oppilailla minkäänlaisia käsityksiä ja kokemuksia heidän vanhempiensa ja koulun välisestä yhteistyöstä sekä yhteydenpidosta, ja jos on, niin minkälaisia.
Tutkimus on laadullinen ja lähestymistapa fenomenologis-hermeneuttinen, jossa on myös fenomenografian piirteitä. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua. Sisällön analysointi oli aineistolähtöinen, jossa käytettiin teemoittelun periaatteita. Keväällä 2016 suoritetuissa haastatteluissa haastateltavana oli kahdeksan tyttöoppilasta samalta luokalta keskisuomalaisesta tavallisesta kaupunkikoulusta. Lisäaineistoa kerättiin 2017 tammikuussa toisesta keskisuomalaisesta koulusta, jolloin haastateltavana oli viisi tyt-töoppilasta ja viisi poikaoppilasta kahdelta eri luokalta.
Oppilaat olivat varsin tyytyväisiä kodin ja koulun yhteistyöhön ja pitivät yhteistyötä tärkeänä. Osa oppilaista toivoi yhteistyötä enemmän, ja suurin osa piti yhteistyön lisäämistä hyödyllisenä. Esimerkiksi Wilma-viestejä ja tapaamisia toivottiin enemmän. Oppilaat olivat päässeet osallistumaan kodin ja koulun yhteistyöhön, ja suurin osa haastateltavista koki, että oppilaan osallisuuden lisäämisestä olisi hyötyä nimenomaan heille itselleen. Yhteistyön tulisi koskea oppilaiden mielestä kouluun liittyviä asioita, ja yksityisasioita ja vapaa-aikaa ei välttämättä yhteistyössä tarvitsisi tuoda ilmi. Oppilaat tunnistivat yhteistyöhön liittyviä asioita helpommin vanhempien osalta, kun taas koulun ja opettajan näkökulma yhteistyöhön liittyvistä asioista oli vaikeampi tunnistaa.
|
|---|