| Yhteenveto: | Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkasteltiin tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten psykologista joustavuutta, mielialaa ja elämänlaatua kohderyhmässä, jossa hoitotasapaino on heikko. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa nuorten masennus- ja ahdistuneisuusoireiden sekä elämänlaadun tasoa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella hoitotasapainon yhteyttä elämänlaatuun sekä masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin. Tavoitteena oli myös selvittää nuorten tietoisen läsnäolon ja hyväksynnän sekä diabetekseen liittyvän psykologisen joustavuuden yhteyttä hoitotasapainoon, elämänlaatuun ja masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen keskussairaalan yhteistyöprojektia, jonka tavoitteena on tutkia hyväksyntä- ja arvopohjaisten menetelmien hyödyllisyyttä nuorten tyypin 1 diabeetikkojen hoidossa. Tutkimukseen osallistui 33 iältään 12 – 16 -vuotiasta nuorta. Nuorten masennus- ja ahdistuneisuusoireiden tasoa tarkasteltiin keskiarvojen, keskihajontojen ja frekvenssien avulla. Lisäksi elämänlaadun keskiarvoja ja keskihajontoja verrattiin saatavilla oleviin saksalaisen väestön saman ikäisten nuorten viitearvoihin. Hoitotasapainon yhteyttä elämänlaatuun ja mielialaan tarkasteltiin korrelaatioiden avulla, ja psykologisen joustavuuden yhteyttä hoitotasapainoon, elämänlaatuun ja mielialaan korrelaatioiden ja regressioanalyysien avulla. Tulosten mukaan noin kolmasosa nuorista, joilla hoitotasapaino oli huono, koki vähintään lieviä masennusoireita ja lähes puolet vähintään lievää jännittyneisyyttä tai ahdistuneisuutta. Henkiseen hyvinvointiin liittyvä elämänlaatu koettiin hieman alhaisemmaksi kuin nuorilla yleensä. Muuten elämänlaatua ei arvioitu huonommaksi kuin vertailuryhmässä. Heikon hoitotasapainon havaittiin olevan yleisen elämänlaadun osalta yhteydessä vain heikompaan kouluun liittyvään elämänlaatuun. Lisäksi heikon hoitotasapainon havaittiin olevan yhteydessä heikompaan diabetekseen liittyvään elämänlaatuun. Heikko hoitotasapaino oli yhteydessä myös ahdistuneisuusoireiden suurempaan määrään. Masennusoireiden kohdalla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Korkea tietoinen läsnäolo ja hyväksyntä ja korkea diabetekseen liittyvä psykologinen joustavuus olivat molemmat yhteydessä parempaan hoitotasapainoon, parempaan yleiseen ja diabetekseen liittyvään elämänlaatuun sekä vähäisempiin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin. Tulosten perusteella on suositeltavaa kartoittaa tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten psykologista hyvinvointia, jotta voidaan tunnistaa aikaisessa vaiheessa ne, joilla diabetes kuormittaa henkistä jaksamista. Nuorilla, joilla hoitotasapaino on heikko, tulisi kiinnittää huomiota erityisesti ahdistuneisuuteen sekä kokemuksiin koulunkäynnistä ja diabeteksen kuormittavuudesta osana arkea. Diabetesta sairastavien nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi huomiota tulisi kiinnittää myös psykologisen joustavuuden taitojen kehittämiseen. Tulosten pohjalta voidaan hyväksymis- ja omistautumisterapiaa ehdottaa käytettäväksi tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten hoidossa.
|
|---|