| Summary: | Tämä tutkielma tarkastelee nuorsuomalaisen maailmankuvan rakentumista ja ulottuvuuksia 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Lähdeaineistona on käytetty neljää nuorsuomalaista sanomalehteä: Keski-Suomea, Savoa, Viipurin Sanomia ja Päivälehteä. Menetelmänä on ollut kriittinen diskurssianalyysi, jonka kautta on pyritty hahmottelemaan, miten nuorsuomalaiset representoivat keskustelun teemoja sekä konstruoivat omaa identiteettiään ja positiotaan suhteessa vastustajiinsa.
Nuorsuomalaiset puolustivat tieteellistä maailmankuvaa, mikä tuli ilmi etenkin darwinismin omaksumisena. Nuorsuomalaisten tiedeusko oli niin voimakasta, että tiede ja sen tulokset representoitiin itsestäänselvyyksinä. Darwinismia puolustettiin myös uskonnollisten vaikuttajien puheilla, millä pyrittiin vakuuttamaan kansa sekä teoriaa vastustaneet vanhasuomalaiset siitä, ettei kehitysoppi tuhoaisi uskontoa.
Nuorsuomalaisessa lehdistössä paljon palstatilaa sai myös uskonto, jota käsiteltiin vapaamielisestä ja individualistista ajatteluoikeutta puolustavasta näkökulmasta. Liberalismin hengessä nuorsuomalaiset puolustivat eriuskolaisliikkeitä sekä uususkonnollisia liikkeitä. Laajasti käsiteltiin myös kristillisyyden alkuperäistä olemusta, joka koettiin vastakkaisena kirkon edustamalle dogmiriippuvaiselle uskonnollisuudelle.
Tieteellisen maailmankuvan omaksumisesta huolimatta nuorsuomalaiset eivät siis vastustaneet uskontoa vaan valtion ja kirkon yhteyttä sekä etenkin papiston käyttämää hengellistä ja maallista valtaa. Papisto kuvattiin uskonvapauden sekä kansansivistyksen vastustajaksi ja osaksi tätä konservatiivista rintamaa liitettiin myös vanhasuomalaiset. Itsensä nuorsuomalaiset positioivat kansansivistäjiksi, joiden pyrkimyksenä oli laajentaa suomenkielisen kansan tietoutta radikaaleistakin aatteista. Kansansivistyksen nostamiseen liittyi myös nuorsuomalaisten puolustama kansanvaltaisuus vastakohtana virkavaltaisuudelle, johon liitettiin ruotsinkielisen eliitin lisäksi juuri papisto.
|
|---|