| Yhteenveto: | Suullisen kielitaidon on tarkoitus tulla osaksi vieraiden kielten ylioppilaskokeiden arviointia vuoteen 2020 mennessä. Ääntäminen on nykyään jo valtakunnallisen syventävän kurssin suullisen kielitaidon kokeessa yksi arviointikriteereistä, mutta varsinkin sen eksplisiittinen opettaminen jää helposti muiden kielen osa-alueiden varjoon.
Edellä mainituista syistä tässä tutkielmassa tarkasteltiin valtakunnallisen syventävän kurssin aikana tapahtuvia muutoksia suomalaisten saksaa opiskelevien lukiolaisten ääntämisessä. Kielestä valittiin tutkimusta varten sellaisia piirteitä, joiden oletettiin erinäisistä syistä tuottavan hankaluuksia suomea äidinkielenään puhuville. Tutkimus toteutettiin äänittämällä oppilaiden ääntämistä sekä kurssin alussa että lopussa. Äänitteet analysoitiin pääasiassa auditiivisesti, mutta myös osittain akustisesti Praat-ohjelman avulla. Lisäksi didaktista analyysiä varten muutamia oppitunteja havainnoitiin ja oppituntien tuntisuunnitelmia tutkittiin.
Tuloksista saatiin selville, että suullinen kurssi ei juurikaan parantanut lukiolaisten ääntämistä. Jos yksittäisten äänteiden tasolla oli ollenkaan huomattavissa kehitystä, oli sekin erittäin
vähäistä. Sanapainon osalta kurssilla ei ollut mitään vaikutusta lukiolaisten ääntämiseen. Didaktisessa analyysissä tultiin siihen lopputulokseen, että implisiittinen ääntämisen opetus ainoana opetusmetodina ei ole tehokas tapa edistää oppilaiden kykyä ääntää kohdekielen ääntämisnormien mukaisesti.
|
|---|