| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa selvitettiin ketjutusta (chaining) kieleilyn (languaging) käytänteenä viittomakielen tulkkauksessa. Tutkimuskysymyksinä esitettiin, mitä semioottisia resursseja viittomakielen tulkit käyttivät englantia sisältävissä ketjutussekvensseissä sekä mitä funktioita em. sekvensseillä oli. Tutkimuksessa tuotettiin yksityiskohtaista kuvausta autenttisesta aineistosta.
Tutkimuskohteena oli kolme englannin kielestä suomalaiselle viittomakielelle tulkattua korkeakoululuentoa. Luennot videoitiin ja niistä paikannettiin ne kohdat, joissa tulkkeessa esiintyi englantia. Nämä kohdat annotoitiin käyttäen ELAN-annotointiohjelmaa.
Englantia sisältävät ketjutussekvenssit jaoteltiin muodon ja funktion mukaan. Muodon perusteella ketjutussekvenssit luokiteltiin kahteen pääluokkaan: simultaneous chaining ja local chaining (Bagga-Gupta 2000). Pääluokkien sisälle muodostettiin vielä käytettyihin semioottisiin resursseihin pohjautuvia tarkempia alaluokkia. Sekvensseissä esiintyi seuraavia semioottisia resursseja: viittoma, sormiaakkosviittoma, sormitus, englanninkielinen huulio puhutussa ja kirjoitusasua vastaavassa muodossa sekä suomenkielinen huulio. Ketjuttamisen funktioita olivat englanninkielisen luentodiskurssin ylläpitäminen, semanttisesti lähekkäisen käsitteiden erottaminen toisistaan sekä käsitteiden tarkentaminen sekä yhteyden luominen eri visuaalisten informaatiolähteiden välillä. Lisäksi ketjuttaminen voi ilmentää tulkkaukseen liittyviä kognitiivisia prosesseja.
Sekvenssien analyysi osoittaa, että tulkit käyttävät ketjutusta joustavasti tulkatessaan englannin-kielistä luentoa suomalaiselle viittomakielelle. Tutkimuksen kontekstissa tulkit hyödyntävät vapaasti kieleilyn repertuaariaan tässä tehtävässä.
|
|---|