| Summary: | Tämä tutkielma kysyy romaanikäsikirjoituksen henkilöhahmojen sekä kirjoittajan kertomisen tiloja sekä muistin ilmenemistä henkilöhahmojen elämäntarinoissa ja kirjoittamisprosessissa. Tutkimukseni taiteellinen osuus on romaanikäsikirjoitus, jonka työnimi on tässä Lähtölauluja, ja työpäiväkirja käsikirjoituksen työstämisen ajalta vuosilta 2014-2017. Tarkastelen filosofien, kuten Maurice Blanchot’n ja Gaston Bachelardin sekä kirjailijoiden, kuten Maria Peuran ja Olli Jalosen ajatuksia peilaten romaanikäsikirjoituksen henkilöhahmojen omaelämäkerrallista kertomista, henkilöhahmojen muistin suhdetta tarinaan sekä kirjoittajan assosiaatioiden ilmentymistä ja niiden vaikutuksia kirjoittamisprosessissa. Erilaisia kertomisen tiloja ovat kirjeet, valokuvat ja monologin ja dialogin suhde. Muistin tutkimuksessa teoreettisena taustana toimivat neurotieteilijä Antonio Damasion tutkimukset muistin rakentumisesta sekä Jalosen väitöskirja kirjailijoiden assosiaatioista. Kirjoittajan muisti vaikuttaa kirjoittamiseen, mutta ei välttämättä konkreettisten tapatumien tasolla, vaan sisäisten maisemien ja tunnelmien kautta. Kirjoittamisprosessissa teos sekä pakenee että lähestyy kirjoittajaansa, kirjoittamisen aalto tai hyöky on keskiössä tutkimukseni viimeisessä osassa. Tutkin lukijan ja tekijän suhdetta erityisesti Blanchot’n ajatuksiin nojaten ja poikkean pohtimaan kirjoittamisessa tapahtuvia katkoksia ja hiljaisuuksia sanojen ja sanotun väleissä muun muassa Maurice Merleau-Pontya kuunnellen. Tutkimuksen luonteen ja metamorfooseja kokevan kirjoittamisprosessin huomioiden ei ole tarkoituksenmukaista raamittaa tiukkoja hypoteeseja eikä näin ollen yksiselitteisiä tutkimuslöydöksiäkään. Muistin muodoista Damasion omaelämäkerrallisen itsen käsite palveli tutkimustani hyvin ja se antoi oivan kehyksen henkilöhahmojen tutkimukseen. Kirjoittamisen prosessi syventyi kahtalaisen prosessin vaikutuksesta, kun kirjoitin sekä taiteellista että tieteellista osuutta rinnakkain ja lomittain.
|
|---|