| Yhteenveto: | Nykypäivän digitaalisessa yhteiskunnassa oppikirjat ovat Suomessa edelleen tärkein opetuksessa käytetty
oppimateriaali ja monen opettajan opetus perustuu täysin oppikirjaan. Rektion ja valenssin välinen suhde on
kiistelty aihe, johon oppikirjat asemoituvat käyttämällä perinteistä rektion määritelmää. Verbien rektiot
esitetään oppikirjoissa yleensä pitkinä listoina, jotka pitää opetella ulkoa. Verbien rektiot ovat tärkeä osa saksan
kielen lauseenrakennetta ja niitä tulee vastaan saksaa opiskellessa sitä mukaa kuin sijamuotoja opetellaan.
Kuitenkin ilmiö itse voi jäädä ymmärtämättä ja ulkoa opettelusta tulee raskasta, jos opiskelija ei käsitä
opettelemaansa asiaa.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella rektion esitystä B2-B3-saksan lukiokirjoissa. Tutkimuksessa
erotellaan kahdenkymmenen oppikirjan esittämä selitys rektiolle, jota verrataan tieteellisten kielioppien
tarjoamaan selitykseen ilmiöstä, ja verrataan listattuja verbien rektioita yksikielisten sanakirjojen
rakennemalleihin. Tavoitteena on kvalitatiivisen sisällön analyysia käyttäen osoittaa rektioverbilistojen
puutteellisuus semanttisten valenssiominaisuuksien suhteen.
Suurin osa opiskelijoista puhuu suomea äidinkielenään, mutta kieliopissa ei esitetä rektion arkipäiväisyyttä
suomen kielessä. Rektion selitys oppikirjoissa jää vaillinaiseksi verrattuna tieteelliseen kielioppiin, mikä
perustellaan pedagogisilla päämäärillä, jotka aliarvioivat opiskelijan kykyä ymmärtää.
Oppikirjojen rektioverbilistoilla esitetyt verbien rektiot eivät anna opiskelijalle kaikkea tarpeellista tietoa
kieliopillisesti oikeiden lauseiden rakentamiseen. Verbien rakennemalleista puuttuu täydennyksien semanttisia
ja syntaktisia ominaisuuksia, joiden puute voi johtaa epäkieliopillisten lauseiden muodostukseen. Muutamasta
oppikirjasta löytyi jopa virheellisiä rektioita.
|
|---|