| Yhteenveto: | Tutkielma käsittelee Lenin-museon vuosien 1972 ja 2016 näyttelyitä. Tarkastelen, kuinka näyttelyt kuvaavat museon muuttuneita suhteita Leniniin, kommunismiin, Neuvostoliittoon ja Venäjään. Käsittelen myös näyttelyn tekstien ja fyysisten ominaisuuksien kehittymistä. Minusta on ajankohtaista tarkastella Suomen ja Venäjän suhteiden kehittymisen historiaa Venäjän ja länsimaiden suhteiden kiristyessä muun muassa Ukrainan kriisin vuoksi.
Tutkielma toteutetaan vertaamalla vuoden 1972 näyttelyn luetteloa ja omia havaintojani vuoden 2016 näyttelystä. Analyysissäni hyödynnän kriittistä diskurssianalyysiä ja näyttelyanalyysiä. Vuoden 2016 näyttelyn dokumentoinnissa kerään aineistoni valokuvaamalla, videokuvaamalla ja äänittämällä.
Tutkielman keskeisiin tutkimustuloksiin kuulu ensinnäkin havainto museon aseman muuttumisesta Suomi-Neuvostoliitto-Seuran virallisen tiedon esittäjästä historian kriittiseksi tulkitsijaksi. Näyttelyanalyysi paljastaa yksitoikkoisen näyttelyn kehittyneen monimuotoiseksi kokonaisuudeksi. Näyttelyn tekstit ovat kehittyneet yksipuolisesta Leninin ylistyksestä Neuvostoliiton historian monipuoliseksi tarkasteluksi.
Tutkielman johtopäätöksiin kuuluu se, kuinka yhdistelemällä näyttelyn teksteissä informatiivisuutta ja viihteellisyyttä voidaan parantaa museovieraan uppoutumista näyttelyn narratiiviin. Toinen johtopäätös koskee sitä, kuinka erilaisia näyttelynrakennustekniikoita voidaan hyödyntää tunnelman luomisessa ja näyttelyn tekstien vaikutuksen tehostamisessa. Kolmas johtopäätös käsittää sitä, kuinka kriittisemmän näkökulman ottaminen ei estänyt Lenin-museota toteuttamasta tehtäväänsä Suomen ja sen itänaapurin välisenä sillan rakentajana.
|
|---|