Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden uudistuminen osana päiväkodissa kehittyvää asiantuntijuutta lastentarhanopettajan näkökulma

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkittiin Suomen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden uudistamista päiväkodissa toimivien lastentarhanopettajien näkö- kulmasta. Aihe on ajankohtainen valtakunnallisen perusteasiakirjan uudistuttua varhaiskasvatusta velvoittavaksi asiakirjaksi lokakuussa 2016. Tut...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Tienhaara, Sini
Muut tekijät: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Faculty of Education and Psychology, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2017
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/54336
Kuvaus
Yhteenveto:Tässä kandidaatintutkielmassa tutkittiin Suomen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden uudistamista päiväkodissa toimivien lastentarhanopettajien näkö- kulmasta. Aihe on ajankohtainen valtakunnallisen perusteasiakirjan uudistuttua varhaiskasvatusta velvoittavaksi asiakirjaksi lokakuussa 2016. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa uudistusprosessiin liittyvistä kokemuksista ja käsityksistä. Toiseksi pyrittiin selvittämään, miten perusteasiakirjan uudistuminen näyttäytyy osana lastentarhanopettajien ammatillista kehittymistä. Tutkimus on laadullinen, ja sen aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui kuusi lastentarhanopettajaa eri puolilta Suomea. Tutkielmassa ilmeni, että lastentarhanopettajat pitivät uudistusta merkittävänä oman työnsä kannalta. Uudistusprosessi jakautui kolmeen pääteemaan: uudistuksen työstäminen, lastentarhanopettajan asema sekä lastentarhanopettajan velvollisuudet. Ammatilliseen kehittymiseen liittyvät käsitykset sisälsivät teemoinaan perusteasiakirjalle annetun merkityksen, varhaiskasvatuksen toteuttamiseen liittyvät muutokset sekä asiantuntijana kehittymisen. Sekä uudistuksen työstämisessä, että omassa ammatillisessa kehittymisessä tärkeäksi nostettiin asiakirjaan perehtyminen, koulutukset sekä keskustelu työyhteisössä. Kehitystyöhön käytettävissä olevat resurssit, kuten aika ja oma riittävyys, nähtiin kuitenkin puutteellisina vaatimuksiin verrattuna. Lastentarhanopettajan asema ja velvollisuudet olivat osin työnimikkeeseen sidottuja, mutta vaihtelivat suuresti erinäisistä tekijöistä riippuen. Ammatillisessa kehittymisessä korostuivat sekä lastentarhanopettajan itsensä, että koko työyhteisön uuden perusteasiakirjan sisällöille antamat merkitykset.