| Summary: | Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, miten nuoret, korkeakoulutetut suomalaiset muodostavat legitimiteettiarvioitaan Suomen hallituksen pakolaispolitiikasta. Tutkimus on osa kansainvälistä tutkimushanketta, joka toteutettiin Suomessa, Saksassa ja Espanjassa. Työn teoreettinen viitekehys on legitimiteettiteoriassa ja erityisesti Suchmanin (1995) neljässä legitimiteetin alatyypissä. Tutkimusmetodeina käytetään fokusryhmätutkimusta, Q-metodia ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tulokset osoittavat luottamusta hallituksen toimia kohtaan pakolaiskriisissä. Tämän tutkimuksen perusteella Suomen hallitukselle myönnetään legitimiteetti sen pohjalta, miten hallitus toimii päästäkseen tavoitteisiinsa. Toisaalta tulokset osoittavat luottamuksen puutetta Euroopan poliittisia rakenteita ja niiden kriisivalmiuksia kohtaan. Yhteiskunnalliset muutokset ovat kriittisiä organisaatioiden legitimiteetille. Ne haastavat legitimiteetin ja organisaatio saattaa joutua yleisöjen uudelleenarvioitavaksi. Tästä syystä hallituksen viestinnässä on syytä suosia avointa, vuorovaikutteista viestintää.
The aim of this study is to gain insight into how young, educated citizens grant legitimacy to the Finnish government’s refugee policies. The study is part of an international research project conducted in Finland, Spain, and Germany. The theoretical framework of the research is based on legitimacy theory, and specifically Suchman’s (1995) four legitimacy subtypes. The methods used are focus groups, Q-method and direct content analysis.
The results indicate trust in the government’s actions and the process by which the refugee crisis has been handled. In this study, the government of Finland seems to be granted legitimacy on the grounds of processes they use to achieve their goals. However, a lack of trust was noticed in European political structures and their readiness to manage challenges. A time of change is critical for the legitimation of organizations. Change and crisis challenge legitimacy, which may have to be re-negotiated with publics. Therefore, a shift to more open and interactive governmental communication is recommended.
|
|---|