| Summary: | Prosodiaa on yleisesti pidetty vaikeana osa-alueena vieraan kielen ääntämisen oppimisessa. Sen merkitys ymmärretyksi tulemisessa ja mielekkäässä kommunikoinnissa on kuitenkin kiistaton. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka suomenkieliset ruotsin pää- ja sivuaineopiskelijat oppivat ääntämisessään tuottamaan riikinruotsille ominaista prosodiaa kuuden viikon mittaisen ääntämiskurssin aikana. Tutkimus toteutettiin äänittämällä kuuden opiskelijan puhetta kurssin alussa ja lopussa. Opiskelijoilta äänitetyt identtiset lauseet analysoitiin akustisesti kuuden parametrin suhteen. Parametreista tärkeimmät olivat painollisen ja painottoman tavun suhde, puhunnoksen kokonaiskesto sekä lausepainollisen sanan ja koko puhunnoksen suhde. Näiden parametrien avulla pyrin erityisesti selvittämään lausepainon asettamista, lauseen painollisten ja painottomien osien välistä vaihtelua sekä puheen yleisen sujuvuuden kehittymistä. Akustista analyysia täydensin omilla auditiivisilla havainnoillani.
Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden lauserytmiikka kehittyi riikinruotsin suuntaan. Painollisen ja painottoman tavun keston välinen suhde kasvoi suuremmaksi alku- ja lopputestin välillä eli opiskelijat oppivat kasvattamaan lauseen painollisen osan kestoa ja redusoimaan painotonta osaa. Opiskelijat oppivat lisäksi lausepainon merkityksen. Lausepainon kannalta oleellisin korrelaatti eli painollisen tavun kesto pidentyi kaikilla puhujilla alkutestistä lopputestiin. Arvot asettuivat neljällä opiskelijalla lähemmäs ruotsalaisten verrokkipuhujien arvoja. Kahdella opiskelijalla kesto pidentyi ruotsalaisiin puhujiin verrattuna liioitellun paljon. Puhenopeus kasvoi niin ikään kaikilla puhujilla. Tämä viittaa puheen yleisen sujuvuuden paranemiseen. Puhetta sujuvoittivat erityisesti reduktiot, joiden avulla lauseet ääntyivät tahtirakenteina eivätkä erillisinä sanoina. Kaikkinensa tutkimuksen tulokset antavat rohkaisevia viitteitä prosodian oppimisen mahdollisuudesta luokkahuoneympäristössä.
|
|---|