| Yhteenveto: | Tutkielmassa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa 17.4.2007 käytyä ilmastonmuutoskokousta, jossa oli tarkoituksena keskustella ilmastonmuutoksen turvallisuusuhista. Tämän sijaan kokouksessa päädyttiin väittelemään siitä, onko neuvosto sopiva foorumi aiheen käsittelyyn. Siten kokouksessa ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu linkittyi voimakkaasti turvallisuusneuvoston tehtäväkentän kysymyksiin.
Tutkielmassa analysoidaan sitä, kuinka kokoukseen osallistuneet valtiot argumentoivat turvallisuusneuvoston sopivuutta käydä keskustelua ilmastonmuutoksesta ja miten ne samalla määrittelivät tilanteen vakavuutta. Aineisto koostuu kokouksen puheenvuoroista ja niihin liittyvistä asiakirjoista, joita avataan poliittisen lukutavan sekä retoriikan tulkinnan avulla. Kokouksen valtioiden tulkitaan jakaantuvan viiteryhmiin puheenvuorojensa perusteella. Tutkielmassa määritellyt viiteryhmät ovat jälkiteollistuneet moraaliset valtiot, neuvoston osuutta kannattavat ilmastonmuutoksesta haavoittuvat valtiot, neuvoston osuutta vastustavat kehittyvät maat ja prestiisiään ylläpitävät suurvallat. Kaksi ensimmäistä viiteryhmää kannattavat ilmastonmuutoksen käsittelyä turvallisuusneuvostossa, koska ne määrittelevät ilmastonmuutoksen kansainvälisen turvallisuuden vaarantavaksi turvallisuusuhaksi. Kaksi jälkimmäistä viiteryhmää vastustavat ilmastonmuutoksen käsittelyä turvallisuusneuvostossa, koska ne eivät määrittele ilmastonmuutosta turvallisuusuhaksi. Viiteryhmien puheenvuoroissa käytetään ympäristön konfliktin, inhimillisen turvallisuuden ja kansallisen turvallisuuden diskursseja.
Kokous on tulkittavissa päätöksentekonäytökseksi, jolloin tilanteessa ei ollut kyse ensisijaisesti ilmastonmuutoksen turvallisuusuhkien ratkaisemisesta, vaan viiteryhmien esiintymisestä ja mielikuvien rakentamisesta yleisölle merkittävällä kansainvälisellä foorumilla. Kokouksen osallistujat ennakoivat, että aiheen eteneminen neuvostossa on epätodennäköistä joidenkin neuvoston pysyvien jäsenvaltioiden ilmastopoliittisten ratkaisujen vuoksi. Viiteryhmät kuitenkin hyödyntävät tilanteen poliittisten agendojensa ajamiseen. Kannattavat viiteryhmät tavoittelevat ilmastonmuutoksen turvallisuusuhille huomiota, jota vastustavat viiteryhmät eivät taas halua. Yhtäältä kokous ilmentää muutoksia aikakauden ilmastonmuutosdiskursseissa. Toisaalta se ilmentää turvallisuusneuvoston tehtäväkentässä tapahtuneita muutoksia, jotka osaltaan liittyvät neuvoston auktoriteettiin kansainvälisissä suhteissa.
|
|---|