| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa tutkin suomalaista keskustelua silloiseen Euroopan yhteisöön liittymisestä.
Tutkin tätä keskustelua suvereniteetin näkökulmasta kysyen aineistoltani ”miten EY-jäsenyyden
nähtiin vaikuttavan Suomen suvereniteettiin”. Sovellan analyysissani suvereniteetin käsitteistöä ja
Albert O. Hirschmanin argumentaatioteoriaa taantumuksellisista ja progressiivisista
argumentaatiosta. Suvereniteetin käsitettä olen tulkinnut pääasiassa Krasnerin, Prokhovnikin,
Pusterla&Piccinin ja Bolin kirjoitusten pohjalta.
Aineistonani on eduskunnan lähetekeskusteluja kolmen päivän ajalta tammikuulta 1992, jolloin
keskusteltiin valtioneuvoston ainoasta selonteosta Euroopan yhteisön jäsenyyden vaikutuksista
Suomelle.
Tutkimus osoitti, että liittymistä sekä vastustettiin että puolustettiin suvereniteettiin vetoamalla.
Jäsenyyttä vastustavien pelko oli, että suvereniteettia menetetään. Jäsenyyttä puolustavat
vetosivat puolestaan siihen, että EY-jäsenyys tukee Suomen suvereniteettia tai jäsenyydestä
kieltäytyminen estää suvereniteetin toteuttamisen. Toisaalta analyysi osoitti myös, että jopa
jäsenyyttä kannattavien argumenteista on luettavissa maailmanpolitiikan realistisen koulukunnan
prinsiipit.
Tutkimus paljasti myös suvereniteettipuheen jopa ratkaisevan kiinteän suhteen identiteettiin.
Identiteetti on määräävässä osassa ratkaistaessa sitä, puhutaanko esimerkiksi suvereniteetista vai
demokratiasta.
Lisäksi tutkimus teki näkyväksi myös sen, että suvereniteetti on usein poliittisen puheen
taustaoletuksena. Puhuttiin sitten sosiaalipolitiikasta, puolueettomuuspolitiikasta tai veropolitiikasta,
taustalla on oletus suvereenista vallasta.
|
|---|