| Summary: | Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee 5–6-vuotiaiden lasten subjektiivisia näkemyksiä heille rakkaista ja tärkeistä asioista sekä heidän tapaansa puhua rakkaudesta. Aihe liittyy vahvasti hyvinvointiin, jota pidetään yleisesti yhtenä ihmiselämän suurena tavoitteena. On kuitenkin muistettava, että yksilölle hyvinvointia ja onnellisuutta tuottavat tekijät ovat subjektiivisia.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna eräässä keskisuomalaisessa päiväkodissa. Aineistonkeruu tapahtui kahden päivän aikana ja lapset olivat valmistautuneet haastatteluun ennakkoon kotona ottamalla valokuvia heille rakkaista asioista sekä ihmisistä. Tutkimustuloksissa ilmenevät teemat muodostuivat näiden neljän haastatellun lapsen kertomuksista ja kuvista, kun he kertoivat mikä on heille tärkeintä elämässä.
Tutkimuksen keskeiset tulokset liittyivät lapsen tavalliseen arkeen, jossa rakkaus konkretisoitui lapselle esimerkiksi kodin ja lelujen, yhdessä tekemisen sekä sosiaalisten suhteiden kautta. Edellä mainittuja voidaan pitää perusasioina, mutta niillä on lapselle suuri merkitys. Tutkimukseen osallistuneet lapset pitivät rakkautta tärkeänä, mikä osoittaa myös aiheen tärkeyden lasten kannalta. Vanhempien ja kasvattajien olisikin tärkeää tiedostaa, kuinka he voivat omalla toiminnallaan tukea ja edistää lapsen tunne-elämän kehitystä. Riittävän hyvä vanhemmuus, rajat, rakkaus ja läsnäolo ovat hyviä lähtökohtia lapsen suotuisalle kehitykselle, hyvinvoinnille, oppimiselle ja myöhemmälle elämälle.
|
|---|