| Yhteenveto: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka Libyan ja Syyrian kriiseihin vastattiin kansainvälisessä yhteisössä arabikevään 2011 aikana. Tarkoituksena on tarkastella ilmiötä englantilaisen koulukunnan luoman pluralismi-solidarismi - keskustelun kautta. Pluralismi-solidarismi-keskusteluun olen sisällyttänyt oikeus- ja järjestys-kriteerit ja -retoriikat, joiden kautta tarkastelen kansainvälisen yhteisön käymiä keskusteuita.
Tutkimuksen aineiston muodostavat kaksi Hillary Clintonin puhetta, yksi Sergei Lavrovin haastattelu ja puhe sekä kokoelma Euroopan parlamentin keskusteluja aikaväliltä, jona Libyan ja Syyrian kriiseistä keskusteltiin kuumimmin.
Keskeiset asiat tutkimuksessani ovat kansainvälisen yhteisön merkitykset ja monitulkintaisuus ja pluralismi-solidarismi-keskustelu. Nämä muodostavat raamit keskustelujen ja haastatteluiden tulkinnalle.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Libyan ja Syyrian tilanteisiin suhtauduttiin niin jyrkän eri tavoin johtuen ajasta, mutta myös pluralismi-keskustelun voimistumisesta. Aktiivisen pluralismi-solidarismi-keskustelun myötä solidaristiset näkemykset voittivat ja Libyan tapauksessa humanitaarinen interventio päätettiin toteuttaa. Kun demokraattinen uudistusmielisyys ei kuitenkaan saanut Libyassa tuulta alleen, ei Venäjä enää halunnut osallistua suvereniteettia loukkaavaan toimintaan Syyriassa, mikä on aiheuttanut aktiivista kansalaiskeskustelua kansainvälisen yhteisön tarpeesta toimia ihmisoikeuksien puolesta.
Asiasanat: Syyria, Libya, pluralismi-solidarismi-keskustelu, englantilainen koulukunta, humanitaarinen interventio, kansainvälinen yhteisö
|
|---|