| Yhteenveto: | Erilaisten oppijoiden tukeminen ja opetuksen yksilöllistäminen ovat suomalaisessa perusopetuksessa jatkuvasti kasvavassa asemassa, ja opettajia rohkaistaan etsimään ja käyttämään uusia ja erilaisia opetusmenetelmiä perinteisten menetelmien rinnalle. Tässä kandidaatintutkielmassa tutustutaan musiikin tarjoamiin mahdollisuuksiin oppimisen välineenä, painopisteenä sanaston oppiminen alakoulun saksanopetuksessa.
Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään saksanopetusta suomessa ja lapsia kieltenoppijoina, ja perehdytään musiikin tähänastiseen käyttöön kieltenopetuksessa. Lisäksi esitellään aistihavaintoihin perustuvat oppimistyylit sekä sanaston merkitys kieltenoppimisessa ja tapoja sen välittämiseen.
Tutkielman analyysiosassa esitellään sanastonoppimisen tarkkailua varten käytetty sanantunnistustehtävä, sekä pohditaan sen tuloksia. Tuloksissa vertaillaan keskenään musiikin ja kirjatehtävien vaikutusta sanaston oppimiseen. Tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että musiikki ja erityisesti laululeikit tukevat sanaston oppimista ja ovat perinteisiin sanastonopetusmenetelmiin verraten varsin tehokas sanaston välittämisen keino, mahdollisesti jopa kirjatehtäviä tehokkaampi.
|
|---|