| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen, miten vanhuksia representoidaan kunnassa, jonka strategiana on kehittää ihmislähtöistä vanhustyötä. Selvitän, minkälaisia rooleja tekstit luovat vanhuksille, minkälaisia diskursseja aineistosta nousee ja miten nämä diskurssit linkittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin. Konteksti on ainutlaatuinen, sillä kielenkäyttö on valittu tietoisen kehitystyön kohteeksi. Aineistona on tämän kaksikielisen kunnan blogi ja nettisivut sekä blogissa julkaistut strategia- ja laatudokumentit. Blogissa kunta kertoo kehitystyön edistymisestä. Tarkasteluun valitsin 13 ruotsinkielistä blogitekstiä. Nettisivujen osalta tarkastelin osioita, jotka käsittelivät vanhuspalveluita ja kotihoitoa. Menetelmänä hyödynsin kriittistä diskurssintutkimusta ja erityisesti Norman Faircloughin mallia, jossa kielenkäyttöä tarkastellaan tekstuaalisen tason lisäksi myös diskursiivisten ja sosiokulttuuristen käytäntöjen kautta. Analyysin tuloksen aineistosta erottui neljä diskurssia: osallisuus-, palvelu-, hoito- ja toimijuusdiskurssit. Osallisuusdiskurssissa vanhukset nähdään kuntalaisen roolissa ja diskurssissa korostuvat kuntalaisten osallistaminen kunnan toimintaan sekä eri sukupolvien kohtaamiset. Palveludiskurssissa puolestaan vanhukset nähdään asiakkaina ja diskurssissa korostuu kunnan rooli palvelujen tuottajana. Hoitodiskurssi sen sijaan korostaa vanhusten avun tarvetta ja keskittyy kotipalveluihin. Hoitodiskurssi on aineistossa heikko, luultavasti juuri kehitystyön myötä. Toimijuusdiskurssi sitä vastoin asettaa vanhukset aktiivisen toimijan ja modernin seniorin rooliin. Näkemys itsenäisestä ja terveestä vanhuksesta on se, joka aikaisemmasta tutkimuksesta on puuttunut. Analyysin tuloksena voidaan siis vetää varovaisia johtopäätöksiä siitä, että tietoisella kehittämistyöllä voidaan nostaa esiin sellaisia diskursseja, jotka ovat aiemmin olleet yhteiskunnassa näkymättömiä.
|
|---|