| Yhteenveto: | Tutkimus tarkastelee päiväkodinjohtajien tuottamaa puhetta erityisestä tuesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi johtajien erilaisia positioita, jotka rakentuivat näissä puhetavoissa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin päiväkodinjohtajien tuottamaa puhetta erityisestä
tuesta ja siihen liittyvistä moninaisista ulottuvuuksista. Koko tarkastelun
läpi kulkee ajatus lapsen tuen tarpeesta ja siitä, miten se näyttäytyy päiväkodinjohtajien
puheessa ja erilaisissa tilannekohtaisissa subjektipositioissa.
Tutkimuksen viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja lähestymistapana
oli diskurssianalyysi. Tutkimuksen kiinnostus kohdistui päiväkodinjohtajien
puhetapoihin lapsen tarvitsemasta tuesta sekä puhetavoista välittyviin
johtajien erilaisiin positioihin eli roolien luomaan kuvaan päiväkodinjohtajien
toimintamahdollisuuksista ja velvollisuuksista erityisen tuen järjestelyissä.
Tutkimukseen osallistui kuusi päiväkodinjohtajaa kahdesta eri kaupungista.
Päiväkodinjohtajista osa oli hallinnollisia johtajia ja osa lapsiryhmätyöhön
osallistuvia johtajia. Aineisto oli kerätty aiemmin teemahaastatteluilla. Analyysissä
tarkasteltiin puhujien rakentamaa puhetta lapsen tuen tarpeesta sekä puhujien
subjektipositioita erilaisissa vuorovaikutuskonteksteissa.
Päiväkodinjohtajien puheesta hahmottui viisi erilaista puhetapaa eli tulkintarepertuaaria,
jotka ovat yhteistyö-, ammatillisuus-, ratkaisukeskeisyys-, johtajuus-
ja yhteiskunnallisuusrepertuaari. Yhteistyörepertuaarissa lapsen tuen tarvetta
lähestyttiin erilaisen yhteistyö käytäntöihin liittyvän puheen kautta. Päivä-
kodinjohtajat toivat puheessaan esille erityislastentarhanopettajan roolin varhaiskasvatuksen
asiantuntijana. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö rakentui
puheessa ideaalina kasvatuskumppanuus puheena, mutta toisaalta se jäi johtajan
kannalta irralliseksi puheeksi. Ammatillisuus-, ratkaisukeskeisyys- ja johtajuusrepertuaarissa
lapsen tukea rakennettiin pedagogisen johtajuuden kautta, jolloin
puheessa korostui henkilöstön valmiuksien sekä ammattitaidon huomioiminen
tuen toteuttamisessa. Yhteiskunnallisuusrepertuaarissa ilmeni jännitteistä ja ristiriitaista
puhetta resursseista liittyen erityiseen tukeen. Keskeisimmiksi päivä-
kodinjohtajien positioiksi muodostuivat asiantuntijan/ammattikasvattajan, pedagogisen
johtajan, esimiehen ja kriittisen asiantuntijan positio.
Päiväkodinjohtajien merkitys varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin luomisessa
ja ylläpitämisessä on suuri ja tämä tuli esille päiväkodinjohtajien puheessa.
Päiväkodinjohtajien puheessa korostui inklusiivinen ajattelu ja osallisuus,
eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitys ja yhteiskunnalliset reunaehdot,
jotka määrittelevät käytettävissä olevia resursseja.
|
|---|