| Summary: | Ammatillinen lisensiaatintutkimukseni käsittelee väkivaltaa kokeneiden lasten identiteettikertomuksia.
Tutkimuksen tavoitteena on lisätä sosiaalityön ja muun ammatillisen työn
piirissä ymmärrystä perheväkivallan vaikutuksista lapsiin ja tuoda esille lasten perheväkivaltakokemuksia
lasten omalla äänellä. Näkökulmana tutkimuksessa on narratiivisen identiteetin
näkökulma: millaista identiteettiä lapsi ilmentää sekä perheväkivaltaa koskevassa
kertomisessaan että kertoessaan muusta elämästään. Tavoitteena on tutkia perheväkivallan
vaikutuksia lapsen identiteettiin ja sitä, onko väkivaltakertomuksissa esiin tuleva identiteettikertomus
valtakertomus myös muissa konteksteissa.
Tutkimuksen aineisto koostuu neljän 7-12-vuotiaan lapsen yhteensä 10 haastattelukerrasta.
Aineiston analyysi on tehty narratiivisin menetelmin, sekä narratiivisella sisällön analyysillä
että kertomusten muodon ja sisällön analyyseillä. Tutkimus paikantuu narratiivisen tutkimuksen
lisäksi väkivalta- ja lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen.
Lasten kertomuksissa perheväkivallasta yksi tutkimustulos oli kertomattoman tarinan mukanaolo:
kaikilla lapsilla oli haastatteluissa kohtia ja aikoja, jolloin he eivät kertoneet väkivallasta
kotona. Myös perheistä kerrottujen tarinoiden monimuotoisuus oli merkittävää;
perhe ei ole väkivaltaperheessäkään elävälle lapselle vain väkivallan ja ikävien tapahtumien
areena. Nämä asiat tulee huomioida lasten väkivalta-auttamistyössä.
Perheväkivaltakertomusten analyysi identiteettikertomuksina tuotti kolme lapsen erilaista
identiteettiä. Olen nimennyt ne näkymättömän lapsen identiteetiksi, haavoitetun lapsuuden
kapinoijan identiteetiksi sekä helpon lapsen identiteetiksi. Lasten toimijuus ja tunteet liittyen
väkivaltatilanteisiin olivat analyysissa keskeiset tekijät. Kaikkia identiteettejä voi nimittää
haavoitetun lapsuuden identiteeteiksi ja ne sisältävät riskejä lapsen tunne-elämän tai
itsenäistymisen kehitykselle. Analysoin lasten muiden elämänalueiden kertomuksia myös
identiteettikertomuksina, ja tuloksena oli, että osassa kertomuksia näkyi lasten kokema
perheväkivalta, eli väkivallan vaikutus näkyi laajemmin lapsen sosiaalisessa identiteetissä.
Kaikilta lapsilta löytyi kuitenkin myös kertomuksia, joissa oli nähtävissä käänne tai muutos,
ja lapsen kertomus ilmensi toisenlaista, rakentavampaa, identiteettiä ja selviytymistä.
Ammatillisissa käytännöissä tulisi pystyä huomioimaan väkivallan vaikutukset lapseen ja
huomaamaan lapsen yksilöllinen avun tarve.
|
|---|