| Summary: | Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä liikunnanopettajilla on
liikunnan opetussuunnitelman uudistuksen suunnasta ja miten he kokevat opetussuunnitelman
palvelevan heidän käytännön työtään. Tutkimuksen lähtökohtina toimivat tutkijan arkitietoon
pohjautuvat kokemukset opetussuunnitelman irrallisuudesta suhteessa arjen koulutyöhön. Tarkastelunäkökulma
pohjautui vuoden 2004 ja 2014 opetussuunnitelmiin.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimuksessa käytettiin fenomenografista tutkimusotetta. Tutkielman
aineisto kerättiin kirjallisesti, aineistolähtöisillä esseillä keväällä 2014. Tutkimukseen
osallistui kuusi henkilöä, joista kolme oli valmistuneita liikunnanopettajia ja kolme viimeistä
vuotta liikunnanopettajaopinnoissa olevia opiskelijoita. Iältään tutkimukseen osallistuvat olivat
26–31 vuotta. Vastaajia kehotettiin perehtymään vuoden 2004 opetussuunnitelmaan ja vuoden
2014 opetussuunnitelman viimeiseen luonnokseen sekä kirjoittamaan tämän perusteella käsityksiään
opetussuunnitelmauudistuksesta ja opetussuunnitelman käytännöllisyydestä tavoitteiden,
sisällön ja arvioinnin näkökulmasta. Esseen pituudeksi ohjeistettiin 3–5 liuskaa ja niihin
perehdyttiin käsityksiä avaavaan pyrkivän sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimusaineistoa
käsiteltiin yksilön näkökulmasta, yleisiin käsityksiin perehtyen sekä yleisesti käsitysten luonnetta
tarkastellen.
Tutkimuksen aineistosta kuvastui opettajien henkilökohtaiset opettajuuden periaatteet. Aineistosta
nousseiden käsitysten valossa voidaan opetussuunnitelman sanoa ohjaavan jonkin verran
liikunnanopettajien opetuksen suunnittelua, oman vision ollessa kuitenkin vahvana opetusta
ohjaavana tekijänä. Vuoden 2014 opetussuunnitelman uudistukset koetaan pääsääntöisesti positiivisena,
mutta niiden käytännöllisyyttä kritisoitiin. Tavoitteiden koetaan olevan laajoja, eikä
niiden soveltamiseen liikuntatunneilla ole riittävästi työkaluja.
Yleisimmät käsitykset opetussuunnitelmasta olivat, että se on väljä ja että opetussuunnitelma
antaa tilaa luovuudelle mutta konkreettisuus puuttuu. Sen rakennetta pidettiin selkeänä ja hyvänä
asiana pidettiin tavoitteiden jaottelua psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn
osa-alueeseen. Tutkimuksessa nousi esille ominaisuusopetuksen painottumisen lajitaitojen sijaan
ja liikunnallisen elämäntavan omaksumisen korostumisen opetussuunnitelmassa. Tutkittavat
kokivat uuden opetussuunnitelman painottavan oppilaslähtöisyyttä sekä monipuolista
otetta kokonaisvaltaisessa kasvun tuessa.
Tutkimuksesta nousi esille vahvasti täydennyskoulutuksen tarve vuoden 2014 opetussuunnitelman
sisältöön liittyen. Uuden opetussuunnitelman omaksuminen jää tällä hetkellä pitkälti opettajien
henkilökohtaisten valmiuksien varaan, eikä se siten tue opetuksen yhteneväisyyttä valtakunnallisesti.
The purpose of this study was to examine P.E. teachers and the graduating P.E. students’ ideas
about the reform of the Finnish curriculum and how useful they find the curriculum in practice.
The starting point of the study is based on researcher´s experiences about the detachment of
curriculum in relation to practice. The study is based on the curriculum of the year 2004 and
2014.
The research was carried out using a qualitative method, where a phenomenographic approach
was used. The data was collected during the spring 2014 in the form of essays based on comparing
the curriculums. The essays were written by three P.E. teachers and three graduating
P.E. teachers. The age variation was between 26 and 31 years. The test group were asked to
familiarisize themselves with both of the curriculums and write 3 to 5 pages about their ideas
and experiences. In the phrasing of a question there were three directional perspectives to support
the writing.; aims, content, and evaluation. The written data was analysed by using content
analysis from three different aspects; individual ideas, general ideas and the character of general
ideas.
The results show that teachers use their individual principles of education. Based on these findings
the P.E. curriculum takes part in the lecture planning but teachers’ own pedagogical vision
guides their education planning. The reform of the curriculum is seen mostly positive, but the
practicality of it is criticized. Aims are seen as too wide and difficult to implement in practice.
Updating education is needed to support the new ways of teaching in schools.
The findings suggest that most dominant ideas about curriculum were the broadness of it, the
curriculum gives room for creativity but lacks concrete, understandable in structure, diverse
segmentation in physical, mental and social ability to function, movement skills instead of specific
sports, athletic lifestyle, pupils’ involvement to learning and diverse outlook about children´s
education.
This study points out the need of updating education of the P.E. curriculum. At this point adapting
to the new curriculum is left on teachers’ individual responsibility and it does not support
the nationwide unifying of education.
|
|---|