| Summary: | Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka sosiaalisesti kestävää kaivannaisalan
toiminta Suomessa on. Tarkastelu nivotaan commons-käsitteen ympärille kysyen, koetaanko
kaivannaiset meille yhteiseksi paikallisella ja kansallisella tasolla.
Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan kahdella eri tasolla kahta eri aineistoa käyttäen. Media-
aineisto Lapin Kansasta kertoo paikallisen tason tarinaa sieltä, missä kaivostoimintaa
harjoitetaan ja asiakirja-aineiston kahdesta valtiollisesta strategiasta kertoo kansallista
visiota, kansallista tahtotilaa kaivannaisalan tulevaisuudesta.
Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että aineistot kertovat kahta erilaista tarinaa, joskin
metatasolla niistä löytyy yhteneväisyyksiä. Media-aineiston tarkastelu osoittaa, että
paikallisella tasolla kaivannaistoimintaa ei koeta sosiaalisesti kestäväksi, vaikka yleisesti
ottaen puhutaan, kuinka kaivannaiset ovat meille yhteistä kansallisomaisuutta, josta
kaikki hyötyvät. Asiakirja-aineistossa, joka kuvastaa kansallisen tason diskurssia, sosiaalisen
kestävyyden ja oikeutuksen ongelmaa ei nähdä, vaan toiminta koetaan sosiaalisesti
kestäväksi ja kansallisesti parhaaksi vaihtoehdoksi. Kaivannaisomaisuuden kestävä käyttö
koetaan siis eri tavoin eri tasoilla, vaikka tavoitetila olisi yhteinen.
Tutkielmassa pyrittiin nivomaan kaivannaisten käyttäminen ja vaaliminen commonskäsitteen
ympärille. Tässä ei täysin onnistuttu, mutta yritys tulee nähdä pikemminkin
keskustelun avauksena aiheesta kuin epäonnistumisena. Commons-teoriaa on empiirisesti
sovellettu melko vähän. Kaivannaiset ovat kiinteä osa luontoamme, jonka kestävä käyttö
vaatii siitä huolehtimista. Luontoarvot virkistysmahdollisuuksineen nousivat mediaaineistosta
vahvasti esille.
Luontoarvoja ja kaivannaisia ei voida erottaa toisistaan ja toisen hyödyntäminen poissulkee
toisen (täysipainoisen) hyödyntämisen. Tasapainon löytämisessä näiden kahden
(luonnon)resurssin käyttämiselle on ensiarvoisen tärkeää, että toiminta voi olla sosiaalisesti
kestävää. Toisaalta, voiko kaivostoiminta olla koskaan sosiaalisesti kestävää?
Tämän tutkimuksen tekemistä on tukenut Maaseudun yhteisvaliokunnan sivistysrahasto,
jolle on toimitettu tutkielman kopio sähköistä arkistointia varten.
This study is about social sustainability of Finnish mining industry. The viewpoint in this
study is closely concentrated on the idea of commons. We are focusing on questions: Are
the national ores seen as a common resource and property, and if so, on what levels?
To analyze the research questions, we are using two different data sets. Media data from
a local area Lapin Kansa newspaper and from two national strategic programs on sustainable
mining industry and the future of mining industry in Finland are in the core in
this study. These two data types give us the opportunity to take a look into the questions
from a national and a local perspective.
The results in this study tell us two different stories on experienced social sustainability,
although they do have some aspects in common. The media data analysis shows that on
local level mining industry is not seen as socially sustainable, even though in discourses
the ores are seen as a national property and value that benefits also the locals. In the national
strategic programs the mining industry in Finland is seen as a sustainable and nationally
subservient way of utilizing national property. Problems in social sustainability
and social entitlement are not visible in the national programs. Even though the national
vision of ores as (common) national property is shared, the experiences in reality vary
greatly.
In this study, we are linking the commons and extractive mining industry. Although the
linkage has not been entirely successful, it can and should be seen as an insight on the
matter. We see that the commons have not been sufficiently studied related to nonrenewable
resources e.g. ores.
The environmental values and ores cannot be utilized at the same time at the same level
and both are seen as a national value and property. If the balance is impossible to find,
can the mining industry be sustainable at all?
|
|---|