| Yhteenveto: | Hallinto-oikeuksilla on merkittävä rooli asiakkaiden ja potilaiden oikeusturvan
takaamisessa, sillä viranomaisten toiminnasta on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen.
Olen kiinnostunut asiakkaiden oikeuksista ja sen reunaehdoista. Tutkimukseni tehtävänä
on selvittää, millaisia diskursseja käytetään hallinto-oikeuksien ratkaisemissa päätöksissä
koskien tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa ja millaisia seurauksia näiden
diskurssien käytöllä on päätösten ratkaisun kannalta. Lisäksi tarkastelen millaisia toimijoita päätösten taustalla kerrotaan olevan. Näitä kysymyksiä tarkastelen kriittisen
diskurssianalyysin keinoin. Teoria rakentuu hulluuden käsitteen ja foucault’laisen
hallintakäsityksen ympärille. Tutkimuksen aineiston muodostaa hallinto-oikeuksien ja
lääninoikeuksien julkaistut päätökset vuosilta 1991-2016. Päätöksiä on yhteensä 41
kappaletta.
Olen jäsennellyt ja tulkinnut hallinto-oikeuksien diskurssit ihmisoikeus- ja
auktoriteettidiskurssin näkökulmasta. Ihmisoikeusdiskurssi on näistä uudempi diskurssi
päätöksissä. Ihmisoikeusdiskurssissa olennaista oli vetoaminen ihmis- ja perusoikeuksiin
sekä ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta. Auktoriteettidiskurssissa puolestaan vedottiin
lääkärin asemaan ja ammattitaitoon. Vanhemmissa päätöksissä ihmisoikeusdiskurssia ei
juuri esiinny, sen sijaan auktoriteettidiskurssi on myös viimeaikaisissa päätöksissä yleistä.
Pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ja tulkintoja diskurssien vaikutuksista päätösten
lopputuloksiin on kuitenkin vaikea tehdä. Päätöksissä potilaan rooliksi asettuu lähinnä objektin rooli. Hänen puolestaan päätetään ja hänelle tehdään toimenpiteitä. Subjektina hänelle asettuu lähinnä sellainen rooli, minkä sairaala ja hallinto-oikeus hänelle sallivat. Sen sijaan aktiivisia toimijoita ratkaisuissa ovat lääkärit, jotka aineistossa päättävät, tutkivat, tapaavat ja laativat.
|
|---|