| Yhteenveto: | Olkanivelen toimintaa ulkokierron aikana selvitettiin liikelaajuuden, voimantuoton ja
liikkeeseen osallistuvien lihasten aktiivisuuksien osalta kuntoutustaljalla (talja) ja
muuttuvaa vastusta hyödyntävällä kuntoutuslaitteella (M-laite). Ulkokierto suoritettiin
koehenkilön valitsemalla luonnollisella nopeudella, jonka hän pyrki ylläpitämään
kaikissa suorituksissaan. Tämä kulmanopeus oli noin 65 O/s. Tutkimuksessa mitattiin
dynaamisesti olkavarren kiertokulmaa, tuotettavaa voimaa/vääntömomenttia sekä
lihasaktiivisuutta. Liikkeet suoritettiin lähellä skapulaaritasoa, olkavarren ollessa noin
15O loitonnuksessa ja kyynärnivelen 90O koukistuksessa. Kuormitusta lisättiin
pienehköin korotuksin aina maksimaaliseen kuormitukseen asti. Suoritustapojen
kuormitukset suhteutettiin toisiinsa maksimaalisen taljasuorituksen mukaan. Sen jälkeen
etsittiin taljan keskimääräistä vääntömomenttia vastaava M-laitesuoritus, näitä
suorituksia on merkitty 100% ja niistä laskettiin 50% vastaavat kuormat. Suoritusten
kevyimpiä kuormituksia on merkitty 10%:lla. Taljasuorituksissa liikelaajuus väheni
merkittävästi (P < 0.05) kuormituksen nousun myötä M-laitteeseen verrattuna.
Taljasuoritusten huippumomentit saavutettiin n. 45O kierron kohdalla, kun M-laitteessa
huippumomentti sijoittui 30O:een. Näiden kiertokulmien suurimmat pyörimistehot
saavutettiin 50% ja 100% -kuormilla, johtuen kulmanopeuden hidastumisesta raskailla
kuormilla. Suoritustapojen välillä pyörimistehoissa ei ollut tilastollisia eroja.
Olkanivelen sisäiset voimat poikkesivat suoritustapojen välillä merkittävimmin 30O
kiertokulmalla, jolloin nivelen leikkausvoimat olivat kuormasta riippumatta M-laitteella
taljaa suuremmat (P < 0.001), mutta kiertokulmien välillä tasaisemmat (P < 0.001).
Suoritusten aikaisia lihasaktiivisuuksia tarkasteltiin viidestä lihaksesta (ylempi ja alempi
lapalihas, hartialihaksen keski- ja takaosa sekä epäkäslihaksen yläosa) kokosuorituksen
ajalta sekä liikettä edeltävänä esiaktiivisuutena ja sen jälkeisinä 30 asteen sektoreina.
Nämä aktiivisuudet suhteutettiin suorituksissa esiintyviin maksimiaktiivisuuksiin.
Tutkimuksessa kävi ilmi ettei taljalla voida kuormittaa maksimaalisesti olkavarren
tärkeimpänä ulkokiertäjänä toimivaa alempaa lapalihasta. Taljasuorituksilla sen
aktiivisuus ei noussut enää 50% -kuorman jälkeen toisin kuin M-laitetta käytettäessä (P
< 0.01). Epäkäslihaksen yläosa aktivoitui taljalla M-laitetta vähemmän (P < 0.01)
raskailla suorituksilla. Yleisesti kuormituksen lisääntyessä M-laitteilla mitattujen
lihasten aktiivisuudet muistuttivat yhä enemmän nouseva-laskeva -mallia kuormituksen
kasvaessa. Koska kuntoutusta ei tavallisesti suoriteta aivan maksimaalisilla kuormilla,
tulevat M-laitteen edut taljaa paremmin esille. Tosin mm. lisätutkimuksia olkavarren
sisäkiertäjien ja lapaluuta liikuttavien lihasten roolista ulkokierrossa näillä
suoritustavoilla olisi valaisevaa saada.
|
|---|