| Yhteenveto: | Ravinnonsaannin ja energiankulutuksen tulee olla tasapainossa haluttaessa säilyttää
tietty kehon paino. Ravinnonsaannin tulisikin elää urheiluharjoittelun määrällisen ja
laadullisen kuormittavuuden mukaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää,
onko naishiihtosuunnistajien ravinnonsaannissa eroa määrällisesti kovalla ja kevyellä
harjoitusviikolla. Lisäksi haluttiin saada yleiskuva naishiihtosuunnistajien
ravinnonsaannista. Koehenkilöinä tutkimuksessa oli viisi naishiihtosuunnistajaa. Kaksi
naisista oli kaudella 2004 mukana kansainvälisissä kilpailuissa ja kolme muuta olivat
kansallisen tason kilpailijoita. Naiset pitivät ravintopäiväkirjaa kaksi viikon mittaista
jaksoa syksyn 2003 ja talven 2004 aikana. Toinen ruokapäiväviikko oli määrällisesti
kova harjoitusviikko (keskimäärin 14,5 harjoitustuntia/vko) ja toinen määrällisesti kevyt
harjoitusviikko (keskimäärin 7,0 harjoitustuntia/vko). Ravintopäiväkirjan kanssa
samanaikaisesti pidettiin aktiivisuuspäiväkirjaa, johon kirjattiin urheiluharjoitusten
lisäksi kaikki vuorokauden toimet. Lisäksi urheilijat täyttivät lyhyen
ravintokäyttäytymistä koskevan kyselyn.
Määrällisesti kovalla harjoitusviikolla kokonaisenergiankulutus oli keskimäärin 2873
kcal/vrk ja kokonaisenergiansaanti 2388 kcal/vrk. Määrällisesti kevyellä
harjoitusviikolla energiaa saatiin keskimäärin 2105 kcal/vrk ja kulutettiin 2272 kcal/vrk.
Molemmilla viikoilla energiaa kulutettiin enemmän kuin saatiin. Kovan ja kevyen
harjoitusviikon energiankulutuksissa oli merkitsevä ero ja kovan ja kevyen viikon
energiansaantien ero oli melkein merkitsevä. Pääenergiaravintoaineiden saantiosuudet
koko kahden viikon jaksolla (kevyt ja kova viikko) olivat seuraavat: hiilihydraatit
52,9 %, proteiinit 18,0 %, rasvat 28,9 % ja alkoholi 0,2 %. Hiilihydraatteja saatiin
vuorokaudessa keskimäärin 4,8 grammaa/painokilo, proteiineja 1,6 grammaa/painokilo
ja rasvoja 1,3 grammaa/painokilo. Hiilihydraattien saannissa oli melkein merkitsevä ero
kovan ja kevyen viikon välillä. Proteiinien ja rasvojen kohdalla eroa ei ollut. Yleisesti
ottaen naishiihtosuunnistajat voisivat lisätä hiilihydraattien saantia ja vastaavasti hiukan
kutistaa proteiinien osuutta. Kovan ja kevyen viikon kokonaisjaksolla (2 viikkoa) noin
39 prosenttia saaduista rasvoista oli tyydyttyneitä. Rasvojen kokonaissaanti oli
merkitsevästi (r=0,94) yhteydessä laadultaan tyydyttyneiden rasvojen saantiin. Rasvoja
käytössä tulisi suosia nykyistä enemmän tyydyttymättömiä rasvoja. Vitamiineista
puutteita ilmeni yleisesti D- ja A-vitamiinin saanneissa. D-vitamiinin saanti jäi
molemmilla viikoilla selvästi alle suosituksen. A-vitamiinin saanti jäi kovalla viikolla
alle suosituksen ja kevyellä viikolla suositus ylittyi. Kivennäisaineista raudan ja
kalsiumin saanteihin tulisi kiinnittää huomiota.
|
|---|