| Yhteenveto: | Tämän pro gradu -tutkielman aiheena oli parisuhdeväkivaltatyötä tekevien työntekijöiden toimijuus.
Tutkimuskysymykset olivat: Miten parisuhdeväkivaltatyöntekijät kuvaavat toimijuuttaan
puheessaan sekä millaisia ristiriitoja toimijuudessa ilmenee?
Tutkimus oli osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toimivan Psykoterapian
opetus- ja tutkimusklinikan Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona – tutkimusta
sekä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen Väkivallan kohtaamisen
käytännöt sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa – projektia. Alun perin tutkimusprojektin
aineistoa kerättäessä fokusryhmähaastatteluilla selvitettiin työntekijöiden näkökulmia pariterapian
soveltamisesta lähisuhdeväkivallan hoidossa. Tässä tutkimuksessa saman aineiston tarkastelun
kohteena oli kuitenkin väkivaltatyöntekijöiden toimijuus työssään riippumatta siitä, kertoivatko
haastatellut tekevänsä pariterapiaa vai muita työskentelymuotoja parisuhdeväkivaltatyössä.
Tämän tutkimuksen aineisto koostui neljästä väkivaltatyöntekijöiden
fokusryhmähaastattelusta, joita analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Toimijuutta
tutkittiin tarkastelemalla työntekijöiden ryhmähaastatteluissa tuottamaa puhetta. Työntekijöiden
toimijuudella tarkoitettiin työntekijälle työssään syntyneitä toiminnan mahdollisuuksia, resursseja ja
ehtoja, niiden suhdetta toisiinsa sekä niiden tuottamaa valtaa ja vastuuta.
Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa toimijuutta analysoitiin neljän modaliteetin
viitekehyksestä. Modaliteetit merkitsevät kielellisiä ilmaisuja toiminnan tulkinnallisista
mahdollisuuksista. Niiden avulla nostettiin esiin toimijuutta luovia lähtökohtia ja toiminnan
ristiriitoja väkivaltatyössä. Sisällönanalyysissa jaoteltiin työntekijän toimintaa ja toimijuutta
kuvaavia ilmaisuja teemoittelemalla ne ensin isommiksi luokiksi ja sitten jakamalla ilmaisut
sisällön perusteella joko instituutioita tai yksilöitä kuvaaville tasoille. Yksilötasoa jäsennettiin vielä
tarkemmaksi käyttämällä lähestymistapana position näkökulmaa, ja muodostettiin
työntekijäposition ja asiakaspositioiden luokat.
Tulosten perusteella työntekijöiden toimijuuteen vaikuttivat sekä instituutiotason että
yksilötason tekijät. Instituutioiden tasolla työntekijöiden toimijuuden kuvaukset liittyivät
toimipaikkoihin, palvelujärjestelmään, resursseihin ja lainsäädäntöön. Yksilötasolla
työntekijäposition näkökulmasta toimijuuden kuvauksissa käsiteltiin työntekijöiden arvoja,
asenteita, koulutusta, ammattitaitoa ja inhimillisiä tekijöitä. Asiakaspositioihin sisältyi
asiakassuhteisiin ja väkivalta-asiakkaiden ominaisuuksiin liittyviä tekijöitä, jotka asiakastilanteessa
vaikuttavat työntekijän mahdollisuuksiin toimia.
Työntekijöiden toimijuuden ristiriitoja jaoteltiin neljän modaliteetin: täytymisen, voimisen,
haluamisen ja osaamisen avulla. Täytymisen ja voimisen modaliteetit korostuivat instituutiotasolla.
Haluamisen ja osaamisen modaliteetit kuvasivat parhaiten toimijuutta työntekijäposition
näkökulmasta tarkasteltuna. Asiakaspositioissa esiin nousevat modaliteetit olivat osaaminen,
haluaminen ja voiminen, jolloin toimijuuden ristiriidat liittyivät erityyppisten asiakasryhmien
kanssa toimimiseen.
Tutkimus osoitti, että väkivaltatyössä toimimiseen liittyy monenlaisia ristiriitoja, jotka
näkyivät eri tarkastelutasoilla modaliteettien välisinä jännitteinä. Erityisesti instituutiotason
velvoitteiden ja yksilötason toimintamahdollisuuksien välillä ilmenevät toimijuuden ristiriidat
voivat olla työn tekemisen kannalta merkittäviä, kun työntekijä tasapainottelee esimerkiksi
toimipaikan intressien, omien tavoitteiden sekä asiakkaiden kykyjen välillä. Tutkimuksessa ilmi
tulleet työntekijöiden kokemat ristiriidat tekevät ymmärrettäväksi ja näkyväksi väkivaltatyön
erityisyyden ja haasteellisuuden, sekä osoittavat väkivaltatyön kehittämisen tarpeita.
|
|---|