| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien vanhempien
kokemuksia omista sosiaalisista verkostoistaan ja verkostoiltaan saamastaan avusta.
Aineisto koostuu kolmen lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevan vanhemman
puolistrukturoidusta teemahaastattelusta.
Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettisena
viitekehyksenä on yhteisö Heikki Lehtosen, Zygmunt Baumanin ja Anneli Pohjolan
tulkitsemana. Anneli Pohjola pohjaa tulkintansa Simon Screterin ja Michael Woolcockin
ajatuksiin ihmisten välisistä siteistä. Vanhempien kokemuksia sosiaalisista verkostoistaan
analysoidaan yhteisön ulottuvuuksien kautta. Näitä ulottuvuuksia ovat yhteisön virallinen
ja epävirallinen luonne, aika ja paikka, yhteisössä toteutuvien suhteiden luonne sekä
kommunikaatio. Analyysissä kiinnitetään huomiota sosiaalisten siteiden luonteisiin tasoilla
sitova (bonding), silloittava (bridging) ja liittävä (linking).
Tutkimustulosten mukaan vanhempien sosiaaliset verkostot käsittävät 10-20 nimettyä
henkilöä, keihin vanhemmat ovat yhteydessä vuositasolla. Nämä henkilöt ovat
kotitalouden perheenjäseniä, kodin ulkopuolella asuvia lapsia sekä sukulaisia, kuten omat
ja puolison vanhemmat, omat sisarukset ja mahdolliset muut sukulaiset. Muita sosiaaliseen
verkostoon kuuluvia henkilöitä tai tahoja ovat muun muassa ystävät, harrastepaikan
henkilökunta, seurakunnan jäsenet sekä virallisemmat tahot, kuten sosiaalityöntekijä ja
oma terapeutti. Perhe eri muotoineen on vanhemmille tärkein vahvojen sosiaalisten
siteiden (bonding) lähde ja perhe saa yhteisön muotoja. Vanhemmilla on taustallaan monia
eroja ja nämä erot ovat muuttaneet heidän sosiaalista verkostoaan. Vanhempien
pitkäaikaisimpia sosiaalisia suhteita edustavat bonding -tyyppiset vahvat suhteet omiin
lapsiin, omiin vanhempiin sekä joihinkin sisaruksiin. Vanhemmat käyttävät aktiivisesti
sosiaalista mediaa, mutta se ei näytä korvanneet sosiaalisia suhteita, vaan mediaa käytetään
yhteydenpitämiseen omiin sosiaalisiin verkostoihin. Tutkimustulosten mukaan vanhemmat
ovat saaneet sekä taloudellista että emotionaalista tukea ja apua omilta epävirallisilta
sosiaalisen verkoston jäseniltä sekä myös sosiaalisen verkoston virallisilta jäseniltä.
Taloudellisen tuen merkitys korostui tutkimusaineistossa. Kun virallisen tahon antama apu
lähtee perheen tarpeista on se hyödyllistä. Aineistosta ei noussut esiin avun saamatta
jäämisen kokemuksia.
|
|---|