| Yhteenveto: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää edistyneiden suomalaisten kielen oppijoiden ruotsin ja saksan frikatiivien ääntämistä. Tutkittavat frikatiivit olivat ruotsin /s/, tje- ja sje -äänne sekä saksan /s/, /ʃ/ ja /x/. Informantteina tutkimuksessa oli kuusi yliopisto-opiskelijaa, jotka opiskelevat sekä ruotsia että saksaa, saksa pääaineenaan. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat myös saaneet yliopistotason opetusta kummankin kielen ääntämisessä ja fonologiassa. Ääntämistä tutkittiin analysoiden auditiivisesti tutkittavien äänittämää ruotsin -ja saksankielistä materiaalia. Materiaali koostui sanalistoista ja fraaseista, ja äänitykset tehtiin kielistudiossa. Informantteja pyydettiin äänittämään myös lyhyt suomenkielinen materiaali, jotta mahdollinen poikkeava ääntämys suomen s-äänteessä voitaisiin todeta. Frikatiivien tuottamisen lisäksi tutkimuksessa tutkittiin myös frikatiivien havaitsemista ja tunnistamista lyhyen tunnistuskokeen avulla. Tunnistuskoe suoritettiin äänitysten yhteydessä kielistudiossa ja koe koostui kolmestakymmenestä minimiparista, joista informanttien täytyi kulloinkin valita kuulemansa vaihtoehto.
Tutkimustulosten perusteella informanteilla ei ollut vaikeuksia tutkittavien frikatiivien tunnistamisessa. Frikatiivien tuottaminen oli kokonaisuudessaan hyvää, mutta aiheutti kuitenkin osittain ongelmia. Tutkimuksen vaikeimmiksi äänteiksi nousivat ruotsin tje-äänne sekä saksan /x/, jonka allofoneista [ç] aiheutti hieman enemmän kohdekielestä poikkeavaa ääntämystä kuin [x]. Kielistä informantit äänsivät kokonaisuudessaan paremmin saksan frikatiiveja, mutta suhteutettuna opiskeluvuosiin tulokset olivat paremmat ruotsin frikatiiveissa, mikä viittaa siihen, että suomenruotsin (joka oli enemmän edustettuna tutkimuksessa) frikatiivit ovat helpompia oppia suomenkieliselle kuin saksan frikatiivit. Kohdekielestä poikkeavista ääntämyksistä kävi ilmi, että saksan frikatiivit aiheuttivat informanteille enemmän artikulatorisia vaikeuksia kun taas ruotsin frikatiivien poikkeavan ääntämisen taustalla oli usein kirjoitusasun vaikutus.
|
|---|