| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, millä tavoin kielitaidon kehittyminen
vaikuttaa toisella kielellä kirjoittamisen aikaisiin taukoihin. Pitkittäistutkimuksen
tutkimuskysymyksiä olivat kuinka paljon edistyneet kielenoppijat pitävät taukoa kirjoittamisen
aikana, missä kohdin tekstiä tauot sijaitsevat ja kuinka nämä tekijät muuttuvat kolmen vuoden
aikana. Koehenkilöinä tutkimuksessa oli 14 suomenkielistä yliopisto-opiskelijaa, jotka
opiskelivat pääaineenaan ruotsia. He kirjoittivat tekstejä kolmen vuoden ajan Topling-projektia
varten. Tekstit kirjoitettiin Scriptlog-ohjelmalla, joka tallentaa jokaisen näppäimenpainalluksen
ja antaa numeerista dataa kirjoitusprosessista. Kielitaidon kehittymistä seurattiin CEFRarviointiasteikolla.
Tutkimuksessa selvisi, että kielitaidon parantuessa taukoajan määrä kirjoittaessa vähenee.
Ensimmäisenä vuonna taukoaikaa koko kirjoittamisajasta oli 61,4 % (vähintään 2 sekuntia
kestäviä taukoja) ja kolmantena vuonna taukoaika oli 53,5 %. Virkkeiden aluissa ja lopuissa
pidettiin n. 34 % tauoista sekä ensimmäisenä että kolmantena vuonna, mutta fraasien tuottamisen
yhteydessä pidetyt tauot laskivat kielenoppijan taitojen kehittyessä lähes 39 %:sta 28 %:iin.
Tekstin tuottamisen aikaisen taukoajan vähetessä muokkaamisen tai uudelleenlukemisen
yhteydessä oleva taukoaika nousi. Ensimmäisenä vuonna tämä editointitaukoaika oli 21,2 % koko
kirjoitusajasta, mutta kolmatta vuotta kohti se nousi 33,5 %:iin. Siitä huolimatta taukoajan osuus
koko kirjoitusajasta laski kolmanteen vuoteen mennessä.
Tutkimuksen introspektiivinen osuus osoitti, että kielitaidon ollessa huonompi tuottamisen
aikaisiin ongelmiin kului enemmän aikaa. Kielitaidon parantuessa kirjoittajalla oli enemmän
resursseja editoida tekstiä sen tuottamisen jälkeen.
|
|---|