| Yhteenveto: | Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee Unescon Maailman muisti-ohjelman periaatteita valittaessa arkistollista
kulttuuriperintöä kansainväliseen Maailman muisti-rekisteriin. Unescon muita ohjelmia, Maailman kulttuuriperintö- ja
Aineettoman kulttuuriperinnön ohjelmia on tutkittu kriittisen kulttuuriperinnöntutkimuksen piirissä ja esille on nostettu
keskeisissä sopimuksissa esiintyvää asiantuntijoiden vallan legitimointia sekä puutteellinen kulttuuriperinnön
määritelmä. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, liittyykö myös Unescon Maailman muisti-ohjelmaan samankaltaisia
ongelmia. Samalla tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mahdollisia syitä siihen, miksi rekisteri on nykyisessä
muodossaan voimakkaan eurosentrinen, eikä sen lisäksi sisällä monien vähemmistöjen ja syrjittyjen ryhmien
dokumenttiperintöä. Oletuksena oli, että länsimaiset käsitykset säilyttämisen arvoisesta arkistomateriaalista vaikuttaa
Maailman muisti-rekisterin valintoihin.
Tutkielma on tehty osana arkistonhallinnan maisteriohjelman opintoja. Tutkimusaineisto koostuu erilaisista Maailman
muisti – ohjelman kansainvälisen asiantuntijaraadin pöytäkirjoista, oppaista ja muista asiakirjoista. Tutkielmassa
tulkitaan näitä tekstiaineistoja käyttäen kriittistä diskurssianalyysia.
Tutkielmanteon aikana ilmeni, että rekisteri on paitsi Eurooppa-painotteinen, mutta siinä on myös muita vinoumia,
esimerkiksi liittyen sukupuoleen ja etnisyyteen. Keskeisimpiä tuloksia on se, että Unescon Maailman muistiohjelmassa
valintoihin vaikuttaa yleisesti kulttuuriperintöalalla vaikuttava asiantuntijoiden kyseenalaistamaton valta,
joka estää ei-asiantuntijoiden äänen pääsemisen kuuluville kulttuuriperintöä valittaessa. Toinen havainto on, että
rekisteriin pyritään valitsemaan dokumenttiperintöä, joka ei loukkaa ketään osapuolta. Tämä saattaa kuitenkin johtaa
tilanteeseen, jossa syrjitään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien poliittista dokumenttiperintöä.
|
|---|