| Yhteenveto: | Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee politiikan sakralisaatiota Venezuelan presidenttinä vuosina 1999–2013 toimineen Hugo Chávez Fríasin retoriikassa. Sakralisaatiolla tarkoitetaan niitä tapoja, joilla politiikasta tehdään pyhää. Tutkimuskohdetta lähestytään Kenneth Burken retoriikkateorian ja sille keskeisen identifikaation käsitteen kautta.
Modernia kuvaa pyhän metamorfoosi politiikassa ja muilla ihmistoiminnan alueilla, ei niinkään siihen usein liitetty sekularisaatio sakraalin katoamisena. Tutkielmassa kiinnitetään huomio myös siihen, miten Chávez hyödyntää kristinuskoa retoriikassaan. Sekularisaatiokehitys ei ole tarkoittanut tämän kristillisen tradition symbolisen merkityksen katoamista.
Astuttuaan valtaan Chávez nimitti hallintonsa aloittamaa poliittista projektia vapaustaistelija Simón Bolívarin (1783–1830) mukaisesti bolivaariseksi vallankumoukseksi. Vallankumouksesta on modernina aikana tullut sakraali, sekulaari entiteetti, joka on kuvittelun ja tavoittelun kohde. Tutkielmassa bolivaarisesta vallankumouksesta esitetään tulkinta myyttinä.
Chávezin retoriikassa esiintyy pelastuskertomus, jossa Venezuelan kansa nähdään valittuna kansana, jonka tehtävä on marssia eturintamassa kohti 21. vuosisadan sosialismia, Jumalan valtakuntaa maan päällä. Todellisuus kuvataan vuosituhantisena hyvän ja pahan välisenä taisteluna. Venezuelan kansalta kollektiivisena entiteettinä vaaditaan tässä taistelussa moraalisuutta sekä yhteisen edun asettamista henkilökohtaisten intressien edelle. Kristinuskon keskeisillä teemoilla, kuten marttyyriudella ja profetialla, on tärkeä rooli Chávezin retoriikassa.
|
|---|