| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys sairaalaopetusinterventiolla oli ollut oppilaille äitien kokemusten mukaan. Tutkimus kartoittaa lisäksi, millaiset tapahtumat koulussa johtivat sairaalakoulujaksolle. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto koostuu neljän sellaisen äidin syvähaastatteluista, joiden lapsi oli ollut sairaalakoulussa lukuvuonna 2013–2014 sosioemotionaalisten pulmien vuoksi. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimus osoitti, että sairaalakoulujaksolle johtaneita tekijöitä lasten omissa kouluissa olivat tuen tarpeiden laiminlyönti ja pedagoginen tahdittomuus, lasta huomioimaton vuorovaikutus sekä epäkunnioittava kodin ja koulun välinen yhteistyö. Sairaalakoulun merkitys oli siinä, että lapsi sai riittävästi tukea ja ohjausta, mikä laittoi alulle hänen eheytymisprosessinsa. Eheytyminen sisältää seuraavat kolme tekijää, jotka olivat lapsen kokonaisvaltainen psyykkinen vahvistuminen, koulusta ja oppimisesta kiinnostuminen sekä lasta eheyttävä kodin ja koulun välinen yhteistyö.
Tutkimuksen perusteella päättelemme, että perusopetuslakia ja opetussuunnitelman tavoitteita tarkastellessa koulu epäonnistui tehtävässään, mikä johti siihen, että kohderyhmämme lapset siirrettiin sairaalakouluun. Tuen tarpeiden laiminlyönti ja lasta huomioimaton vuorovaikutus johtivat lapsen psyykkiseen oireiluun, jota koulussa ei pystytty kohtaamaan. Sairaalakoulu toimi eheyttävänä erityisen tuen interventiona, joka palautti lapset koulukuntoisiksi.
|
|---|