| Yhteenveto: | Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee esiopetusikäisten lasten ryhmässä toteutetun taideprojektin aikana esiin nousseita tarinoita unista. Työ pyrkii löytämään vastauksia lasten kerronnan tapoihin ja muotoihin. Työssä keskeiseksi nousee tutkimusta varten kehitetty käsite unitarina. Unitarina on luova- ja kollektiivi-nen prosessi, jonka kautta lapset kertovat tarinoita näkemistään unista monin eri menetelmin. Tutkimus lähestyy kysymyksiä unitarinan synnystä, sen olemuksesta ja tavoista joilla unet tarinallistuvat ja sanallis-tuvat lasten puheessa ja piirustuksissa.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Siihen osallistui yhteensä 14 lasta. Aineiston keruu to-teutettiin eräässä kaksikielisessä Etelä-Suomen esikouluryhmässä taideprojektin avulla. Taideprojekti koostui neljästä osasta: satutuokiosta, ryhmähaastattelusta, piirustustuokiosta ja sadutuksesta. Haastat-teluna toimi teemahaastattelu. Piirustustuokion tehtävänä oli piirtää kuva, joka käsittelee nukkumista ja/tai nukahtamista. Aihesadutuksessa lapset kertoivat tarinan piirtämästään kuvasta. Aineistoksi kertyi kaksi ryhmähaastattelua, 17 kuvaa ja 15 sadutusta.
Tutkimuksen aluksi rakennetaan teoriaviitekehys unitarina-käsitteelle. Pohjana toimivat sadut ja narratii-visuus, tarinankertojuus, tarinallinen muistelu sekä kollektiivisuus. Viitekehys muodostuu hyvin poikki-tieteellisestä taustasta, jonka keskuksessa toimii unien tuoma mielikuvituksen vapaus ja luovuus, sekä taidekasvatuksellinen näkökulma. Toisen tärkeän aineiston kirjallisuuden ohella muodostavat lasten tuottamat dialogit, kuvat ja sadut. Niiden kautta päästään lähemmäksi konkreettisia unitarinoita. Aineis-to rakentaa kuvaa lasten luovista kertojankyvyistä ja unitarinoiden jakamisen tavoista ja muodoista.
Unitainat ovat kertomuksia, jotka koostuvat unen muistikuvista. Ne käyttävät apunaan mielikuvitusta täyttääkseen muistin tyhjät kohdat. Tutkimuksessa korostuu, miten unitarinat ovat tiiviisti liitoksissa hetkeen ja paikkaan.
|
|---|