| Summary: | Pro gradu – tutkielmamme on aineistolähtöinen tutkimus uuden varhaiskasvatuslain uudistamisprosessista. Tutkimuksen lähtökohtana ovat lapsen etu, lapsivaikutusten arviointi ja lainvalmistelu asiantuntijatyönä. Tutkimuksemme tehtävänä on selvittää, miten uuden varhaiskasvatuslain lainvalmisteluprosessissa asiantuntijat määrittelevät lapsen etua. Tavoitteenamme on saavuttaa ymmärrys siitä, kuinka ja mistä eri näkökulmista asiantuntijat lähestyivät lapsen edun käsitettä ja kuinka he kokevat sen toteutuneen työryhmän työskentelyssä. Varhaiskasvatuslain valmistelu on laajimmin lapsiväestöön kohdistuva uudistustyö, joten toisena mielenkiintoisena aihepiirinä herää kysymys siitä, miten lapsivaikutusten arviointi näkyy lainvalmistelun asiantuntijatyössä. Näiden lisäksi olemme kiinnostuneita myös siitä, miten uudistamistyöryhmän asiantuntijat kuvaavat ja arvioivat työskentelyään. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen lainvalmistelussa mukana olleen asiantuntijan haastattelusta. Aineisto on kerätty kevään 2015 aikana. Tausta-aineistona käytämme hallituksen esitystä uudeksi varhaiskasvatuslaiksi ja varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamistyöryhmän tuottamaa raporttia Kohti varhaiskasvatuslakia. Aineiston analyysi on toteutettu Grounded Theory–menettelytapaa mukaillen.
Olemme jäsennelleet tutkimustulokset kolmen pääkategorian alle, joita ovat asiantuntijatyö lainvalmistelussa, lapsen etu ja lapsivaikutusten arviointi. Asiantuntijatyö lainvalmistelussa kategoria koostuu työryhmän kokoonpanosta, työryhmän jäsenten tavoitteista sekä työryhmän työskentelystä. Näitä kaikkia osa-alueita yhdistää työryhmän jäsenten ristiriitaisuus ja näkemyserot. Asiantuntijat määrittelevät lapsen edun käsitettä eri tavoin, joten käsitteen määrittelyssä vallitsee myös erimielisyyksiä. Lapsen edun yksiselitteinen määritteleminen osoittautuu aineistomme perusteella mahdottomaksi. Asiantuntijat nostavat lapsen edun kannalta keskeisiksi asioiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja varhaiskasvatuksen ryhmäkoot. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilymisen koetaan olevan keskeinen osa lapsen etua, jonka lisäksi pienten ryhmäkokojen nähdään turvaavan sitä parhaiten. Merkittäviksi puheenaiheiksi lapsen etua ajatellen nousevat myös profession määrittely, educare–malli ja varhaiskasvatuksen resursointi. Lapsivaikutusten arvioinnin osalta tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että käsite koetaan varsin vieraana lainvalmistelijoiden keskuudessa. Tutkimuksen tulokset lisäksi osoittavat, että lapsivaikutusten arviointia ei juuri toteutettu uudistamistyöryhmän toimesta, vaikka sen tärkeys tunnustetaan asiantuntijoiden keskuudessa.
|
|---|