Moniääninen työnohjaus kokemuksia musiikista työnohjaajien kertomana

Tutkimuksen ”Moniääninen työnohjaus - kokemuksia musiikista työnohjaajien kertomana” tarkoituksena oli kuvata, mitä merkityksiä taidelähtöisellä työnohjauksella oli ja mitä sillä tarkoitettiin, kun työnohjaukseen liitettiin luovana elementtinä musiikki. Tutkimus oli kvalitatiivinen haastattelu...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Saari, Tiina
Other Authors: Humanistinen tiedekunta, Faculty of Humanities, Musiikin laitos, Department of Music, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Licentiate thesis
Language:fin
Published: 2016
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/51657
Description
Summary:Tutkimuksen ”Moniääninen työnohjaus - kokemuksia musiikista työnohjaajien kertomana” tarkoituksena oli kuvata, mitä merkityksiä taidelähtöisellä työnohjauksella oli ja mitä sillä tarkoitettiin, kun työnohjaukseen liitettiin luovana elementtinä musiikki. Tutkimus oli kvalitatiivinen haastattelututkimus, missä hyödynnettiin narratiivista lähestymistapaa. Sen filosofisessa taustassa korostui sekä kokemuksen ympäristöyhteys ja vuorovaikutus että sosiaalisen todellisuuden rakentuminen toiminnan ja merkitysten rakentumisen kautta. Tieteellisen ajattelun lähtökohdat olivat subjektitieteellisessä tutkimuksessa, mutta siihen yhdistettiin myös sosiodynaamista ja yhteisöllistä ajattelua. Aineito kerättiin haastattelemalla 12:sta eri puolella Suomea vaikuttavaa työnohjaajaa, jotka käyttävät musiikkia työnohjauksissaan. Aineiston litterointi toteutettiin sanasta sanaan editoiden ja analysoitiin pääsääntöisesti aineistolähtöistä laadullisen aineiston analyysimenetelmää käyttäen, jossa keskeisessä asemassa oli aineiston koodaus. Tutkimuksen keskeiset tulokset liittyivät musiikin merkitykseen työnohjauksessa. Tutkimuksen tuloksena syntyi uusi malli ohjauksen ja musiikin yhdistämisestä. Lisäksi Wigramin (2002) teoreettisen mallin kuvausta täydennettiin Alanteen (2014), Gabrielssonin (2010), Elliottin et al. (1995)/Väkevän (1999) ja Hargreaves et al. (2002) teorialla.