| Summary: | Tutkielman tarkoituksena on selvittää huumorin käyttöä animaatioelokuvissa. Kysymystä lähestytään luokittelemalla huumorin keinoja kahdessa elokuvassa: Tapaus Punahilkka ja Tapaus Punahilkka 2. Erityisen mielenkiinnon kohteena on aikuisille suunnattu huumori, jota sisällytetään yhä enenevässä määrin animaatioelokuviin. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) mitkä ovat tyypillisimmät huumorin keinot Tapaus Punahilkka -elokuvissa ja 2) millaista lapsille ja aikuisille suunnattua huumoria elokuvat sisältävät.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällön analyysia, jonka avulla selvitettiin, millaisin tavoin huumoria ilmaistiin aineistossa. Lingvististen, pragmaattisten ja kognitiivisten teorioiden ja aikaisempien tutkimusten avulla muodostettiin kategorioita, joihin datasta löydetyt esimerkit voitiin lajitella. Luokittelun tuloksena muodostui kuusi pääkategoriaa: hassuttelu, multimodaalinen huumori, nokkeluudet ja herjaukset, viittaukset, sanasto ja sanaleikit.
Kvantitatiivisin menetelmin tutkittiin, kuinka paljon eri huumorin keinoja aineistossa esiintyi ja mitkä niistä olivat yleisimpiä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa analysoitiin tarkemmin eri huumoriteorioihin pohjaten huumorin keinojen käyttöä kuudessa pääkategoriassa ja miten esimerkkien huumori puhuttelee lapsia ja aikuisia. Tuloksista selvisi, että suurin osa esimerkeistä huvittaa sekä aikuisia että lapsia, mutta usein elementit ja vihjeet puhuttelevat eri keinoin aikuisia ja lapsia. Kuitenkin pääosin hassuttelun ja multimodaalisen huumorin esimerkit huvittavat pelkästään lapsia kun taas nokkeluuksissa ja herjauksissa, viittauksissa ja sanaleikeissä on enemmän esimerkkejä, jotka huvittavat pelkästään aikuisia.
|
|---|