| Yhteenveto: | Tarkastelen tutkielmassa kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien kirjoittamia fiktiivisiä ainekirjoituksia vanhempien välisistä parisuhdeväkivaltatilanteista. Ainekirjoitukset on kerätty eläytymismenetelmällä väkivaltatilannetta kuvaavien kehyskertomusten pohjalta. Kirjoituksia on yhteensä 89. Teoreettisena näkökulmana ovat sukupuolen performatiivisuus ja sukupuolistuneet tapaisuudet, lapsilähtöisen väkivaltatutkimuksen saralla tehty aiempi tutkimus ja käsitteistö sekä tarinallisen tutkimuksen lähestymistapa.
Tutkielmassa kysyn, miten tytöt ja pojat kertovat perheessä tapahtuvasta vanhempien välisestä väkivallasta ja millä tavoin tarinat ovat sukupuolistuneita. Tarkastelen sekä tarinan vanhempien että lasten toimijuutta ja asemia tarinoissa. Tulokset osoittavat, että väkivallan selitysmalleina toimivat kulttuuriset narratiivit, kuten miehen väkivallan selittäminen alkoholinkäytöllä, työhuolilla tai naisen uskottomuudella, ovat tuttuja jo lapsille. Naisen tekemälle väkivallalle ei ole yhtä selkeitä kulttuurisia narratiiveja, ja naisen väkivaltaa kuvataankin tarinoissa yleensä molemminpuolisena riitana. Väkivallanteon sanoittaminen ja kuvailu on myös erilaista miesten ja naisten tekemän väkivallan osalta. Varsinkaan naisen tekemää väkivaltaa ei kuvata suoraan juuri lainkaan.
Aineistoni kertomuksissa miehisiksi mielletyt väkivallan muodot ovat erilaisia kuin naistapaisiksi mielletyt. Mies- ja naiskuvaa tuotetaan tarinoissa kertomalla mies- ja naistapaisista tunteista ja toiminnasta. Miehestä ja naisesta väkivallan tekijänä ja uhrina annetut kuvat eroavat selvästi toisistaan. Lapsi kuvataan tarinoissa yleensä aktiivisena toimijana ja väkivallan kokijana väkivaltatilanteissa vanhempien sukupuolesta riippumatta. Tulokseni osoittavat ensinnäkin, että kulttuuriset narratiivit väkivallan ja sukupuolen kytköksistä ovat jo lapsille tuttuja. Lisäksi tulokseni vahvistavat käsitystä lapsen osallisuuden kokemuksesta väkivaltatilanteissa. Molemmat tuloksista tulisi ottaa huomioon edistämällä sukupuolisensitiivisyyttä niin kasvatus- kuin väkivaltatyössä.
|
|---|