| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa selvitettiin demonstraatioiden käytön vaikutuksia yliopisto-
opetuksessa motivaatioon, työelämään ja kemian opiskeluun. Kirjallisessa
osassa syvennyttiin selvittämään, millaisia demonstraatioita yliopistoopetuksessa
yleensä voidaan tehdä. Tässä kontekstissa keskityttiin erityisesti
mikroskaalassa tehtäviin ja tietokoneavusteisiin demonstraatioihin.
Kirjallisessa osassa selvitettiin myös oppimiskäsityksiä ja kemiallisen tiedonrakentumisen
malleja. Näitä verrattiin yliopisto-opetukseen ja todettiin opetuksen
olevan kehittymässä vanhoista behavioristisista käsityksistä uudempiin
oppimiskäsityksiin. Esimerkiksi luennointi on muuttumassa luennoitsijan
yksinpuhelusta vuorovaikutteiseksi tapahtumaksi, jossa opiskelijalla on
aktiivinen rooli. Viimeisenä kirjallisessa osassa selvitettiin, millaisia demonstraatioita
opetukseen kaivataan, mitä erityisiä haasteita esim. käytettävät
kemikaalit asettavat ja minkälaista demonstraatio-opetusta on käytetty yliopistoissa
tähän mennessä.
Kokeellisessa osassa tehtiin kaksi erillistä tutkimusta. Opetushenkilökunnalle
suoritettiin haastattelututkimus, jolla selvitettiin käyttävätkö opettajat demonstraatioita,
mitä haasteita demonstraatio-opetuksessa on ja millaiseksi
se koetaan yliopistoyhteisössä. Opiskelijoille toteutetussa kyselytutkimuksessa
selvitettiin motivoivatko demonstraatiot opiskelemaan ja tuovatko ne mukanaan
työelämäyhteyksiä.
Tutkimuksessa saatiin selville opetushenkilökunnan suhtautuvan positiivisesti
demonstraatioiden käyttöön ja niitä haluttaisiin sisällyttää opetukseen
enemmän. Tähän esimerkiksi käytettävät tilat ja käytössä oleva aika asettavat
haasteita. Demonstraatioita on jo joissain muodoissa kaikilla tutkimuki
sessa mukana olleilla peruskursseilla. Opiskelijoiden kyselylomakkeesta selvisi
demonstraatioiden tuovan yleensä lisää motivaatiota opiskeluun ja varsinkin
opettajaksi opiskeleville demonstraatiot tuovat työelämäyhteyksiä.
|
|---|