| Summary: | TIIVISTELMÄ
Kankkio, Maria. 2016. ”Se on kumminki et ku tietäs niinku seurata ja muuta”.
Kielellisten vaikeuksien ennusmerkit ja varhainen tuki lasten vanhempien
kuvaamana. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Erityispedagogiikan
yksikkö. Kevät 2016. 103 sivua.
Lapsen kielellistä vaikeutta voivat ennakoida vähäinen ääntely, konsonanttien
puuttuminen jokeltelusta tai vastavuoroisuuden puute. Lapsen kehitys on kontekstisidonnaista,
joten lapsi ja ympäristö vaikuttavat toinen toisiinsa. Geneettisiä
riskitekijöitä lapsen kielelliselle kehitykselle ovat esimerkiksi suvussa esiintyvät
lukivaikeudet. Myös ympäristöstä johtuvat riskitekijät saattavat vaikuttaa
epäsuotuisasti lapsen kehitykseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään kielellisten
vaikeuksien varhaisimpia ennusmerkkejä lasten vanhempien kuvaamina ja
heidän kokemuksiaan tuen käynnistymisestä.
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona olivat seitsemän
vanhemman haastattelut, jotka olivat menetelmällisesti puolistrukturoituja.
Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tulosten mukaan ensimmäiset ennusmerkit koskivat lapsen vähäistä ääntelyä
vauva-aikana. Vähäinen ääntely myös ennakoi tässä aineistossa myöhempää
kielellistä erityisvaikeutta. Toisaalta ensisanat saattoivat ilmaantua hieman odotettua
myöhemmin ja sanaston kasvu normaaliin kehityskulkuun verrattuna oli
hitaampaa. Tässä tapauksessa vaikeudet näyttäytyivät myöhemmin kertovan
puheen osa-alueella. Lievempien kielellisen kehityksen viiveiden tilanteessa
vanhempi oli varhaisen puuttumisen aktiivisempi aloitteentekijä verrattuna
asiantuntijoihin. Nämä vanhemmat raportoivat kaivanneensa enemmän tukea
ja ohjeita lapsensa kielellisen kehityksen tukemiseen. Tilanne oli toinen siinä
tapauksessa, mikäli lapsi oli ohjautunut jo varhaisessa vaiheessa tukipalveluiden
piiriin. Sitä kautta saadun tuen vanhempi koki riittävänä. Tukipalveluiden
heikko saatavuus ja perheen arkirutiinien järjestely koettiin haasteellisiksi.
Tulosten perusteella kielen kehitykseen vaikuttavien riskitekijöiden tunnistaminen
ja huoleen tarttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi tärkeää.
Tuen oikea-aikaisuus ja spesifisyys ovat keskeisiä ennaltaehkäisevässä
kielellisen kehityksen tukemisessa ja vanhempien havainnot tulisi huomioida
systemaattisemmin.
|
|---|