| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttoa käsitellään kevään 2015 eduskuntavaalimateriaaleissa. Teema on politiikassa erityisen ajankohtainen, sillä historiallisen synkkä pakolaistilanne on ajanut ihmisiä hakemaan turvaa aiempaa enemmän myös Euroopasta. Samaan aikaan maahanmuuttoa vastustavat ja jopa avoimen rasistiset liikkeet ja puolueet ovat kasvattaneet kannatustaan ympäri maanosaa. Maahanmuuttopoliittiset linjaukset pyritään legitimoimaan kielenkäytössä. Siksi on tärkeää tutkia, miten Suomen poliittinen eliitti maahanmuuttoa merkityksellistää.
Tutkimus pohjautuu kriittisen diskurssianalyysin viitekehykseen, mikä näkyy kiinnostuksena kielenkäytön ja vallan suhteeseen. Keskiössä on se, miten eriarvoisuutta tuotetaan tai haastetaan kielenkäytössä. Hyödynnän tutkimuksessa faircloughilaista kolmitasoista analyysimallia: kielen analyysin lisäksi pohdin tekstien tuotantoon ja vastaanottamiseen liittyviä kysymyksiä sekä laajempaa yhteiskunnallista kontekstia ja tekstien mahdollisia ideologisia vaikutuksia.
Tutkimuksen aineisto koostuu kaikkien eduskuntapuolueiden vaaliohjelmien maahanmuuttoa käsittelevistä osista sekä lisäksi perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. Tavoitteena on selvittää, millainen kuva maahanmuutosta ja maahanmuuttajista aineiston pohjalta rakentuu. Kielen analyysissa hyödynnän systeemis-funktionaalisen kieliteorian analyysikäsitteistöä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia maahanmuuttoon liittyviä diskursseja aineistosta on löydettävissä? 2. Millaisin kielellisin keinoin diskursseja rakennetaan?
Aineistosta erottuu neljä erilaista diskurssia, jotka ovat yleisyysjärjestyksessä talous-, ihmisoikeus-, turvallisuus- sekä nationalistinen diskurssi. Kaikkia diskursseja hyödyntää vähintään kaksi puoluetta. Talousdiskurssissa maahanmuutto merkityksellistään ilmiöksi, jonka oikeutus riippuu sen vaikutuksesta kansantalouteen. Tarpeellisiksi maahanmuuttajiksi representoidaan koulutetut ja osaavat työperäiset maahanmuuttajat, kun taas humanitaarisista syistä maahan tulleet esitetään lähinnä kuluerinä. Ihmisoikeusdiskurssissa huomio on hyötynäkökulman sijaan maahanmuuttajien oikeuksien toteutumisessa. Tämä on diskursseista ainoa, jonka voi tulkita pyrkivän haastamaan epäsymmetrisiä valtasuhteita. Turvallisuusdiskurssissa sekä nationalistisessa diskurssissa maahanmuutto merkityksellistetään uhaksi: edellisessä kyse on rikollisuuden ja terrorismin tapaisista konkreettisista turvallisuusuhista, jälkimmäisessä taas symbolisesta, oletetusta erilaisuudesta juontuvasta uhasta.
|
|---|