| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan 18–30-vuotiaiden udmurttisukuisten etnistä ja
kielellistä identiteettiä. Tutkielmassa selvitän, miten 18–30 vuotiaat suhtautuvat omaan etniseen ja kielelliseen perimäänsä ja millä tavalla udmurtin kieli ja kulttuuri ovat säilyneet heidänelämässään. Tämän lisäksi tarkastellaan tärkeimpiä udmurtin kielen ja kulttuurin säilymiseen vaikuttavia seikkoja sekä sitä miltä udmurtin kielen tulevaisuus näyttää tutkimuksen tulosten perusteella. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen niin Venäjän valtion kuin udmurtin kielen ja kulttuurin kannalta. Venäjä on monikansallinen ja -kielinen valtio, jossa vähemmistökansojen kielen ja kulttuurin asema kuuluu jokapäiväisiin keskustelunaiheisiin. Lisäksi udmurtin kielen puhujien määrä laskee koko ajan. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia, mitkä ovat tärkeimmät syyt udmurtin kielen säilymisen ja katoamisen kannalta.
Tutkimukseen osallistui 60 iältään 18–30-vuotiasta ihmistä, joilla on sukujuuret Udmurtiassa. Tutkimuksessa selvisi, että kotona käytetty kieli vaikuttaa ihmisen kielelliseen identiteettiin ja kielen säilymiseen. Lisäksi tutkimus osoitti, että ihmiset, joilla on sukujuuria Udmurtiassa ja joiden perheessä udmurtinkieltä oli käytetty säännöllisesti, ovat usein jatkaneet kielenkäyttöä myöhemmässä elämässään. Tutkimuksessa selvisi myös, että udmurtin kieltä käytetään perheessä enemmän silloin, kun molempien vanhempien äidinkieli on udmurtti – kun taas tilanteissa, joissa vain yksi vanhemmista oli udmurtinkielinen, perheessä käytettiin useimmiten venäjää yhteisenä kielenä.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että sekä niin sanottujen vähemmistökielten että - kulttuurien säilymisen kannalta erityisesti vanhemmilla on keskeinen asema kielen ja
kulttuuriperinteen välittäjinä nuoremmalle sukupolvelle.
|
|---|