Lahjakkuuden tunnistaminen salibandyssä 13- ja 16-vuotiailla pojilla

Kotamäki, Arto 2016. Lahjakkuuden tunnistaminen salibandyssä 13- ja 16-vuotiailla pojilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän Yliopisto. Valmennus- ja testausopin pro gradu-tutkielma 64s. Salibandy on kansainvälisesti kasvava nopeatempoinen joukkuepallopeli ja Suomessa hyvin suositt...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Kotamäki, Arto
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikuntabiologian laitos, Department of Biology of Physical Activity, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2016
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/50706
Kuvaus
Yhteenveto:Kotamäki, Arto 2016. Lahjakkuuden tunnistaminen salibandyssä 13- ja 16-vuotiailla pojilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän Yliopisto. Valmennus- ja testausopin pro gradu-tutkielma 64s. Salibandy on kansainvälisesti kasvava nopeatempoinen joukkuepallopeli ja Suomessa hyvin suosittu erityisesti poikien keskuudessa. Pelissä tarvitaan taktisia, teknisiä ja psyykkisiä taitoja. Pelin intervalliluonne korostaa nopeus- ja taito-ominaisuuksia. Salibandystä on toistaiseksi vähän tieteellistä tutkimustietoa. Lahjakkuus urheilussa on moniulotteinen kokonaisuus, joka on perittyä ja hankittua. Lahjakkuuden tunnistaminen pallopeleissä on haastavaa, koska nuoren urheilija fyysinen ja henkinen kehitys on dynaamista. Erityisesti pallopeleissä lahjakkuuden tunnistamisessa suositaan moniulotteisia menetelmiä, joissa nuoren biologinen kypsyys huomioidaan. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten 13- ja 16-vuotiaat lahjakkaat salibandypelaajat eroavat muista pelaajista fyysisissä ja psyykkisissä ominaisuuksissa sekä kokonaisharjoittelun ja testosteronin määrässä. Tämän tutkimuksen koehenkilöt kuuluivat oman ikäluokkansa eliittijoukkueeseen 13- ja 16- vuotiaissa pojissa. Valmentajat nimesivät joukkueista lahjakkaat pelaajat molemmissa ikäluokissa ja lopuista pelaajista muodostui vertailuryhmä. Pelaajat arvioitiin fyysisesti testipatteristolla, joka suoritettiin kahdessa osassa yhden viikon aikana. Testeissä mitattiin pelaajien voima- ja nopeusominaisuuksia, ketteryyttä ja nopeuskestävyyttä. Pelaajien psyykkisiä taitoja kartoitettiin itsearviointikyselyllä. Harjoittelumäärä laskettiin yhden viikon keskiarvoksi, joka perustui yhden kuukauden harjoittelupäiväkirjojen seurantaan. Testosteronitaso mitattiin aamulla paastoverinäytteestä. Lahjakkaiksi nimetyt 16-vuotiaat pelaajat erosivat merkitsevästi muista pelaajista ainoastaan harjoittelun kokonaismäärässä, joka oli lahjakkaiden ryhmällä suurempaa kuin muilla pelaajilla. He eivät olleet muita pelaajia parempia missään fyysisissä tai psyykkisissä ominaisuuksissa, mutta heillä oli korkeampi testosteronitaso. 13-vuotiaiden ikäluokassa tilastollisesti merkitseviä eroja ei löytynyt, mutta lahjakkaat pelaajat olivat nopeampi ja ketterämpiä kuin muut pelaajat ja heillä oli paremmat nopeusvoima ominaisuudet. Psyykkisiltä taidoiltaan lahjakkaat arvioivat itsensä vertailuryhmää paremmiksi tavoitteen asettelussa ja paineensietokyvyssä. Seerumin testosteronitaso oli alhaisempi lahjakkailla pelaajilla. Tässä tutkimuksessa löytyi vähän selittäviä tekijöitä, joilla valmentajan lahjakkaiksi nimeämät pelaajat erosivat muista pelaajista. Mahdollisesti valituksi tulemiselle löytyy selitys lajitaidoista tai taktisista taidoista, joita tutkimuksessa ei arvioitu. Testosteronitasot viittaavat siihen ettei tämän tutkimuksen lahjakkuuden valinnassa korostunut biologinen kypsyystaso.