| Summary: | Lähtö- ja kohdekielen välinen suhde vieraan kielen opetuksessa on teema, jota on tutkittu jo pitkään. Joidenkin tutkijoiden mukaan oppilaiden tulisi kuulla mahdollisimman paljon kohdekieltä, sillä se on olennaista heidän kielenoppimisensa kannalta. Toiset tutkijat sen sijaan ovat sitä mieltä, että myös oppilaan äidinkieltä voidaan käyttää vieraan kielen oppimista tukevana elementtinä, eikä lähtökielen käyttämisestä ole haittaa vieraan kielen oppimiselle.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat saksanopettajien kielenvalintaan opetuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltavat tekijät on jaettu kolmeen kategoriaan: opettajaan liittyvät tekijät, oppilaisiin liittyvät tekijät sekä muut tekijät. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin viittä (5) yläkoulun ja lukion saksanopettajaa.
Tutkimuksesta käy ilmi, että oppilaisiin ja oppituntiin liittyvistä tekijöistä oppilaiden taitotaso, ryhmän koko ja opetussisällöt vaikuttavat eniten haastateltavien kielenvalintaan. Kielitaidoltaan heikompien oppilaiden kanssa haastateltavat joutuvat välillä tahtomattaankin käyttämään suomea, ja etenkin kielioppi opetetaan useimmiten suomeksi. Lisäksi haastateltavien koulu- ja opiskelukokemukset vaikuttavat kielenvalintaan siinä mielessä, että heidän kouluaikanaan on käytetty lähes yksinomaan suomea ja he haluavat opetuksessaan pyrkiä siitä pois. Joidenkin haastateltavien opiskeluaikana vallitsi kommunikatiivisen kieltenopetuksen nousun myötä vahva painotus kohdekielen käyttämiseen, ja se näkyy heidän opetusfilosofiassaan edelleen. Kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että heidän kielitaidollaan ei ole vaikutusta kielen valintaan opetuksessa. Kenties hieman yllättäen suurin osa haastateltavista ei keskustele kielivalinnoista kollegoidensa kanssa ja myöskään suurin osa ei pitänyt opetussuunnitelmaa kielivalintaan vaikuttavana tekijänä.
|
|---|