| Summary: | Haasteet maaseudun vesihankkeiden kestävyydessä on tiedostettu maailmanlaajuisesti jo useiden vuosikymmenten ajan. Paikallisten käyttäjien osallistuminen hankkeiden toteutukseen ja hallinnointiin on nähty yhtenä ratkaisuna ongelmaan. Tutkimuksessa analysoitiin tekijöitä, jotka tukevat tai haittaavat käyttäjien hallinnoimien maaseudun talousvesihankkeiden pitkän aikavälin kestävyyttä.
Tutkimus tehtiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimusaineiston muodostivat kahdeksan Suomen ja Nepalin vuosina 1990–2005 yhteistyössä toteuttaman Rural Water Supply and Sanitation Project (RWSSP) -hankkeen aikana rakennettua painovoimaista talousvesijärjestelmää Nawalparasin läänissä. Tutkimusaineisto koostui toukokuussa 2014 ja huhtikuussa 2015 Nepalissa toteutettujen kenttäjaksojen aikana vesikäyttäjäkomiteoiden, käyttäjien ja vesihallinnon asiantuntijoiden kanssa tehdyistä haastatteluista. Lisäksi tutkittiin RWSSP hankkeen tuottamia dokumentteja ja raportteja, joiden avulla analysoitiin lähestymistapoja kestävyyskysymyksiin hankkeen toteutuksen aikana.
Tutkimus osoittaa, että maaseudun talousvesihankkeet altistuvat elinkaarensa aikana tekijöille, jotka haittaavat järjestelmien käyttöä ja ylläpitoa. Ympäristöriskit, kuten tulvat ja maanvyörymät, aiheuttavat toistuvia ongelmia talousvesijärjestelmien toimivuuteen etenkin vuoristoisilla alueilla. Ajan kuluessa sosiaaliset tekijät, kuten väestönkasvusta seuraava veden tarpeen lisääntyminen, eriarvoisuutta lisäävä vesijärjestelmien väärinkäyttö (mm. epäviralliset vesiliitännät julkisista vesipisteistä kotitalouksiin) sekä vedenkäyttöön liittyvät konfliktit, vaikuttavat osaltaan järjestelmien hallintaan ja ylläpitoon. Yhteisöjen ja käyttäjäkomiteoiden sosiaalinen pääoma ja kyky vastata koettuihin haasteisiin määrittävät osaltaan järjestelmien pitkän aikavälin kestävyyttä. Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalista pääomaa kasvattivat merkittävästi yhteisön aktiiviset jäsenet, jotka hyödynsivät sosiaalisia verkostojaan yhteisen edun hyväksi. Muita vaikuttavia tekijöitä olivat mm. kyläläisten arvostus vapaaehtoistyötä kohtaan sekä naisten aktivoituminen päätöksenteossa naisryhmien (Mother’s groups) perustamisen seurauksena. Yhteisöissä, joissa käyttäjäkomiteoilla on kykyä päätöksentekoon, osallistuvat yhteisön jäsenet aktiivisemmin vesijärjestelmien ylläpitoon. Kyseisissä yhteisöissä edellytykset vastata haasteisiin ovat paremmat kuin yhteisöissä, joissa esiintyi epäluottamusta, konflikteja ja käyttäjäkomiteoiden kyvyttömyyttä valvoa yhteisesti sovittuja toimintatapoja.
Rakentamisen jälkeinen yhteisön ulkopuolinen tuki (post-construction support) on osaltaan edellytys hankkeiden kestävyydelle. Yhteisöissä, joissa käyttäjäkomiteat toimivat heikosti, tulisi panostaa ulkopuolelta tulevaan tukeen esimerkiksi konfliktien ratkaisussa ja hallintomenetelmien kehittämisessä, mikäli yhteisöjen omat toimintavalmiudet ratkaista ongelmia sisäisesti eivät ole riittävät. Sosiaalisen pääoman tiedostaminen ja kasvattaminen tukee toimintavalmiuksien parantumista. Vaikka yhteisöillä olisi kykyä kattaa hankkeiden korjauskustannukset, teknistä osaamista esimerkiksi vesijärjestelmien kunnostamiseen, peruskorjaukseen tai laajentamiseen käyttäjämäärän lisääntyessä ei useinkaan ole tarpeeksi. Teknistä osaamista tulisikin valtion tasolla lisätä osaksi kylätason hallintorakenteita, jotta teknistä osaamista vesijärjestelmien ylläpitoon ja huoltoon olisi saatavilla jatkuvasti lähellä käyttäjiä.
RWSSP -hanke toteutettiin yhteistyössä Nepalin lääni- ja kylätasojen paikallishallinnon kanssa tavoitteena tukea keskusjohtoisen hallinnon hajauttamista. Hankkeen aikana painotettiin kyläläisten roolia vesi- ja sanitaatiojärjestelmien rakentamisessa ja ylläpidossa. Vesijärjestelmien kestävyyttä pyrittiin turvaamaan mm. lisäämällä naisten osallistumismahdollisuuksia, kouluttamalla paikallisia teknikkoja ja perustamalla käyttäjäkomiteoita sekä käyttö- ja ylläpitorahastoja (O&M fund). Edellä mainittujen lisäksi myös paikallishallinnon virkamiesten hallinnollisen kapasiteetin kehittäminen nähtiin keinona tukea hankkeiden kestävyyttä. Hanke toimi haastavassa ympäristössä, sillä Nepalin sisällissota vuosina 1996–2006 rampautti jo valmiiksi osittain heikosti kehittyneitä paikallishallinnon rakenteita, joiden perustalle hanke luotiin. Haasteista huolimatta hanke toimi tärkeänä kokeilualustana käyttäjien hallinnoimien vesijärjestelmien ja paikallishallinnon instituutioiden rakentamiselle Nepalissa.
The study analyses the elements which may hinder or contribute to the long-term sustainability of community-managed rural water supply systems in Nepal. The sample of the study consists of eight gravity flow water supply schemes located in the district of Nawalparasi in Western Nepal. The schemes were constructed during the Rural Water Supply and Sanitation Project (RWSSP), jointly funded and implemented by the governments of Finland and Nepal in 1990-2005.
The data collection during two field visits to Nepal in May 2014 and in April 2015 was conducted through interviews with users committee members, water users and other stakeholders closely linked with rural water supply sector. Reports of RWSSP were reviewed to analyze approaches taken by the project on issues linked with long-term sustainability.
The findings of the study reveal that at some point of their lifetime, all rural water supply systems experience challenges, which affect their operation and functionality. In addition to natural hazards, such as floods and landslides, various social issues such as population growth, conflicts and disputes in the community can have a significant negative effect on the operation and maintenance of the systems. Yet, it is the community’s approach and response to these challenges which eventually determines whether the systems will be sustainable or not in the long run. Communities with social capital had more prerequisites to respond and prepare to the challenges and reach for external support. To ensure the sustainability of community-managed water supply systems, adequate post-construction support for management capacity and conflict mediation especially for poorer performing users committees would be required, in addition to technical and financial support.
|
|---|